Uusia pehmusteita penkille ja laatikkoon

Liikkuvasta Laatikosta löytyy nyt entisten lisäksi myös uusia Ventisitin pehmusteita. Näitä löytyy Kr8:in ja Cargobikeen penkeille ja lattialle sekä Loadin lattialle ja maitokorien pohjalle poistamaan esimerkiksi ketjulukon kolinaa. Nämä pehmusteet läpäisevät veden, joten ne eivät käytännössä kastu. Istuinpehmusteet ovat melko paksuja, joten ne tarjoavat myös hyvää pehmikettä istujalle.
Laatikon pohjalle olemme pitkään etsineet tämän kaltaista pehmikettä, joka kestää kävelyä, estää liukasteluita, poistaa kolinaa, ei kastu, ja joka tarjoaa pehmeyttä laatikon pohjalle nukahtavalle lapselle. Kestävät hyvin Suomen säätä, kesät ja talvet. Kuvien tuotteiden hinnat noin 30-60€.

Istuinpehmuste selkänojalla, Ventisit

Istuinpehmuste selkänojalla, Ventisit. Kuvattu Workcycles Kr8:n penkillä.

Istuinpehmuste, Ventisit

Istuinpehmuste, Ventisit. Kuvattu Workcycles Kr8:n penkillä.

Laatikon pohjan pehmuste

Laatikon pohjan pehmuste, Ventisit. Kuvattu Workcycles Kr8 pohjalla. 

Pohjanpehmuste lähikuva, kumipinnoite molemmin puolin estää liukastumiset

Pohjanpehmuste lähikuva, kumipinnoite molemmin puolin estää liukastumiset

Kennomainen materiaali päästää veden ja hiekan lävitse, joten pohjalla nukkuja pysyy kuivana ja puhtaana.

Kennomainen materiaali päästää veden ja hiekan lävitse, joten pohjalla nukkuja pysyy kuivana ja puhtaana.

Loadiin löytyy myös pehmuste, tämä on muuten maailman ensimmäinen Ventisitin Loadin lattiapehmuste, teetetty Liikkuvan Laatikon ottamien mittojen mukaan, saatavissa meiltä.

Loadiin löytyy myös lattiapehmuste. Tämä on muuten maailman ensimmäinen Ventisitin Loadin lattiapehmuste, teetetty Liikkuvan Laatikon ottamien mittojen mukaan, saatavissa meiltä. Kuvassa Loadin lastenistuimen lattiatyyny ei ole paikoillaan. 

Custompehmuste Loadin etuosaan, jälleen meidän ja ventisitin kehitystyötä.

Custompehmuste Loadin etuosaan, jälleen meidän ja Ventisitin kehitystyötä.

Nopeat sähköpyörät

Tässä blogissa on alkuun lyhyesti kokemuksia nopeista sähköpyöristä, kirjoitamme myöhemmin asiasta pidemmän artikkelin.
Nopeiden sähköpyörien rekisteröinti mopoiksi on nykyään mahdollista myös Suomessa. Mopoksi rekisteröitynä sähköavustus saa avustaa 45 km/h nopeuteen asti, kun tavallisessa sähköavusteisessa polkupyörässä sähkömoottori saa avustaa korkeintaan 25 km/h nopeuteen asti.

Mopoksi rekisteröity nopea sähköpyörä

Riese&Müller Load on tavarafillari, jonka voi valita 25 km/h polkupyörämallina, tai 45 km/h mopoksi rekisteröitävänä mallina.

Alla olevissa kuvissa on myymämme Riese&Müller Load, joka on saatavilla sekä 25 km/h polkupyörämallina, että 45 km/h rekisteröitävänä mallina. Pyörien tekninen ero rajoittuu vain muutamaan yksityiskohtaan:

  • 25 km/h mallissa moottorin teho on rajoitettu 250W nimellistehoon, kun 45 km/h mallissa nimellisteho on 350W.
  • 45 km/h mallissa valot on pakotettu aina päälle, 25 km/h mallissa valot menevät päälle tai pois nappia painamalla.
  • 45 km/h mallissa vaaditaan lisäheijastimet sivuille, ja se on varustettu peilillä.

Vaatimuksia nopeille sähköpyörille:

  • Seisontajalan on noustava itsestään jousella ylös.
  • Tämä malli on tyyppihyväksytty valmistajan toimesta.
  • Rekisteröidään, rekisteröintimaksu tällä hetkellä noin 200€
  • Vaatii pakollisen liikennevakuutuksen. Tällä hetkellä käytössä on itselläni mopovakuutus, jonka hinta on noin 200€/vuosi.
  • Päivitys 9/2017: Mopoksi rekisteröidyllä L1e-B luokan nopealla sähköpyörällä (Max 1000W, max 45 km/h, max 35 kg) riittää normaali polkupyöräkypärä. Eli enää ei vaadita mopokypärän käyttöä, kuten aiemmin vaadittiin: 
    4.12.1992/1257
    Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä
    (20.4.2006/289)
    2. Tieliikennelaissa säädetty velvollisuus käyttää suojakypärää ei koske:
    i) mopoksi luokitellun polkimin varustetun sähköpolkupyörän kuljettajaa, jos hän käyttää polkupyöräilijälle tarkoitettu kypärää ja jos polkupyörän massa ajokunnossa on enintään 35 kilogrammaa ja moottorin nimellisteho enintään 1 kilowattia.
    Viite: Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä
  • Ei vaadi jarruvaloa, kuten mopo vaatii. Syy on lyhyesti sanottuna se, että tämä kulkee vain polkemalla, ei nappia painamalla tai kahvaa kääntämällä. Ja antaahan se polkemisen lopettaminenkin jonkinlaisen signaalin takaa tuleville.
  • Tietyt osat pitää korvata huollettaessa vastaavilla osilla. Esimerkiksi renkailta vaaditaan ECE-R75 -hyväksyntä, jonka tunnistaa esimerkiksi Schwalben renkaissa E-Bike Ready -merkinnästä. Tässä on myös yksi jäykkyys katsastuskäytännössä. Pyörän tyyppihyväksyntätodistus luettelee useampia sallittuja rengaskokoja, mutta rekisteröintitodistukseen tulee käsittääkseni Suomessa aina vain yksi rengaskokomerkintä. Mutta tyyppihyväksyntätodistuksen mukaan siis suunnilleen vastaavaa kokoluokkaa olevat ECE-R75 renkaat kelpaavat, vaikka rekisteriotteessa onkin vain yksi rengaskokomerkintä. Todistukset ottavat myös kantaa välitykseen, jota ei saisi myöskään muuttaa.

Sallittua vai ei sallittua?

  • Suomessa nopealla sähköpyörällä ei tarvitse käyttää ajoradan vierellä kulkevaa pyörätietä, kun taas polkupyörällä sitä yleensä tulisi käyttää. Vastaavasti tällä ei lain mukaan saisi ajaa pyörätiellä, paitsi jos merkki on varustettu kilvellä: Mopolla ajo sallittu. Saksassa suositus on ollut, että yli 30 km/h nopeudessa tulee siirtyä ajoradalle. Hollannissa näillä on toistaiseksi saanut käyttää pyöräteitä.
  • Loadin polkupyörämallilla saa kuljettaa kahta lasta, ja siinä on turvavyöt kahdelle lapselle. Mopolla (tai nopealla sähköpyörällä) saa kuljettaa nykyisen lain mukaan yhtä alle kymmenvuotiasta lasta.
  • Polkupyörällä ja sähköavusteisella polkupyörällä saa pääosin liikkua maastossa kuten kävellen, mutta nopea sähköpolkupyörä on rekisteröinnin mukaan moottoroitu ajoneuvo, ja sen maastokäyttö vaatii maanomistajalta luvan.

Miten muualla (omien tämänhetkisten tietojeni/kokemuksien mukaan, korjatkaa jos tarkempaa tietoa!):

  • Saksassa, Sveitsissä ja Hollannissa nopeita sähköpyöriä on jo paljon. Saksassa (ja Sveitsissä) on näille oma rekisteröitävä ajoneuvoluokkansa, ja yleisesti katsotaan että pyöräilykypärä riittää. Hollannissa ainakin suurin osa on myös rekisteröity, mutta ilmeisesti keskustelu on meneillään, tuleeko käyttää kypärää vai ei.

Henkilökohtaisia käyttökokemuksia ensimmäisen viikon ajalta:

Jos tämä ajoneuvo tarvitsisi lokeroida johonkin ryhmään, niin mielestäni se on lähempänä polkupyörää kuin mopoa. Ajotuntuma on polkupyörämainen ja luonnollinen. Moottori lisää polkemisen voimaa, mutta muuten kaikki on ajajan kannalta kuten (sähköavusteisessa) polkupyörässä. Olen kokeilun vuoksi koittanut ajaa pyörällä mahdollisimman monipuolista ajoa. Ajoradalla 30, 40 ja 50 km/h nopeusrajoitusalueilla, pyöräteillä sekä ”mopolla ajo sallittu”, että ilman lisäkilpeä varustetuilla pyöräteillä. Myös yhdistetyllä kevyenliikenteenväylällä ja keskuspuistossa. Tulee huomata, että jälkimmäisillä olen ajanut ilman sähköavustusta tai pienimmällä mahdollisella avustuksella, pääosin samaa vauhtia kuin mitä muut pyöräilijät ajavat. Esimerkiksi aamuisin keskuspuistossa on ollut pyöriä jopa jonoksi asti, jolloin olen ajanut mukana jonossa.  Ajoradalla taasen olen pyrkinyt ajamaan samaa vauhtia muun liikenteen seassa. 30 ja 40 km/h alueilla pääosin ajaminen onnistuu oikein hyvin liikenteen mukana. 50 km/h nopeusalueella autoilijat pyrkivät toisinaan ohitse, mutta nuo näyttävätkin sitten ajavan selvästi kovempaa kuin sallittu 50 km/h. Täytyy huomioida, että pyörän moottori pelkästään avustaa, eli 40 km/h tai kovempaa ajaessa täytyy todella jo polkea.

Pyörässä on Boshin uusi Nyon ajotietokone, joka kertoo todella monipuolisesti eri tietoja, nopeus, keskinopeus, matkamittarit, wattimittarit, kuntoiluominaisuudet, gps navigaattori, toimintasäde jne, eli tuossa on enemmän toimintoja kuin useimpien autojen ajotietokoneissa. Näistä olen seurannut erityisesti keskinopeuksia eri reiteillä. Jos olen ajanut niitä reittejä, joita olen käyttänyt aiemmin sähköavusteisella polkupyörällä, niin keskinopeus on ollut aikalailla sama, välillä jopa alle entisen. Tämä johtuu siitä, että olen ajanut noilla pyörätie- ja puisto-osuuksilla hiljempaa kuin aikaisemmin. Ja kyllä, moni pyöräilijä on myös ohittanut minut noilla osuuksilla. Ja taasen ajorataosuuksilla olen ajanut oletettavasti nopeampaa kuin aikaisemmin. Eli keskinopeus on ollut pääosin 23-25 km/h, joillain ajoratapainotteisilla reiteillä noin 30 km/h. Mutta vastaavasti, olen ajanut pyörällä myös lenkkejä lasten kanssa täysin ilman avustusta, jolloin edetään ehkä noin 10 km/h. Ja kyllä, lasten perässä olen ajanut myös muutamaa helppoa metsäpolkua, ilman avustusta. Tiedän, että lakeihin ja säädöksiin vetoava mieli helposti tuomitsee rekisteröidyn pyörän käytön kevyen liikenteen väylillä. Itse näkisin, että nopealle sähköavusteiselle polkupyörälle tulisi tällainen käyttö sallia, jos ja kun sopivia ajonopeuksia noudatetaan. Vertailukohta löytyy autoliikenteen puolelta, jossa autojen maksiminopeuksia ei ole rajoitettu, mutta käyttäjien tulee noudattaa sallittuja ajonopeuksia. Käytännössä järkevä maksiminopeus kevyen liikenteen väylillä on yleensä 20-30 km/h välillä, jonka jälkeen viimeistään tulisi siirtyä ajoradalle. Nopea sähköpyörä toisaalta mahdollistaa sen, että jos kevyenliikenteen väylä on ”ajokelvoton” vaikka suuren kävelijöiden määrän vuoksi, niin sillä voi siirtyä sujuvammin myös ajoradan puolelle nopeamman liikenteen sekaan ajamaan.

Olen myös kuljettanut pyörällä lapsia, kuten tavallisella tavarafillarilla. Loadin laatikko on pienin myymistämme laatikollisista tavarafillareista, joten siihen mahtuu juuri ja juuri 3 ja 5 v. ikäiset lapset päiväkotimatkalle. Pyörään on saatavilla myös sadekuomu, jonka alle mahtuu sateen ja tuulensuojaan yksi tai kaksi lasta.

Ja ah, ainainen kypäräkeskustelu. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että polkupyörällä nykyinen laki on aikalailla ok, että kypärää on yleensä käytettävä pyöräillessä. On ajotilanteita, joissa kypärää ei mielestäni tarvitse polkupyöräillessä käyttää, ja on vastaavasti tilanteita, joissa kypärä olisi hyvä olla päässä vaikka ei oltaisi edes liikenteessä polkupyörällä. Eli mielestäni kukin täysikasvuinen voi polkupyöräillessä itse valita, käyttääkö ajaessa kypärää vai ei. Itse yleensä käytän. Me myös virallisesti ja epävirallisesti suosittelemme, että kypärää käytetään aina pyöräillessä. Nopeiden rekisteröityjen sähköpyörien osalta laki vaatii Suomessa käyttämään moottoripyöräkäyttöön hyväksyttyä kypärää. Henkilökohtaisesti minusta vaikuttaa tällä hetkellä siltä, että saksalaistyyppinen ”käytettävä sopivaa kypärää”, tyyppinen ratkaisu olisi toimivin. Kukin voisi itse valita, minkälainen kypärätyyppi sopii omaan ajotyyliin ja olosuhteisiin. Jos ajo on esimerkiksi yhtenä päivänä rauhallista ajoa hitailla nopeuksilla lasten kanssa, niin polkupyöräkypärä suojaa varmasti aivan riittävästi. Jos taas seuraavana päivänä ajaa keskustassa ruuhka-aikaan autojen seassa, niin suojaavampi kypärä on varmasti ihan hyvä ajatus. Mutta mikä on riittävän suojaava kypärä? Aiheesta on ristiriitaista keskustelua käynnissä. Alamäki ja endurokäytössä pyörien keskinopeudet liikkuvat 30-40 km/h alueella, mutta nopeudet voivat olla hetkellisesti joillain radoilla jopa 100 km/h tai ylitse. Esimerkiksi pyöräilyn alamäkiajossa on pyritty tutkimaan tätä asiaa, ja osa tutkimustuloksista viittaa siihen, että erityisesti alamakiajoon suunnitellut kypärät suojaavat alamäkiajajia paremmin kuin varsinaisesti moottoripyöräkäyttöön suunnitellut kypärät. Tämä johtuu siitä, että moottoripyöräkäytössä kypärän testit sisältävät esimerkiksi kypärän läpäisyä terävällä esineellä, tai erittäin rajuja iskuja, joita saattaa tapahtua moottoritienopeuksilla. Kuitenkin, tällaisten kokeiden käyttö saattaa johtaa siihen, että kypärä ei enää suojaa pienemmiltä iskuilta hyvin, eli niillä nopeuksilla, joita saattaa tapahtua polkupyöräillessä tai nopealla sähköpyörällä ajaessa. Itse olen alkuun käyttänyt polkupyöräkypärää, mutta käyttämäni rento kaupunkimalli ei tunnu olevan sopiva hetkittäisiin suurempiin nopeuksiin. Seuraavaksi kokeiluun tulee paremmin päässä istuva ja enemmän päätä peittävä maastopyöräkypärä, visiirillinen pedelec-kypärä, sekä myös Cratonin Vigor, jossa on myös mopoilun salliva luokitus. Olen myös ajanut aikoinaan paljon mopolla, kevytmoottoripyörällä ja moottoripyörällä, joten kypäränkäyttökokemusta löytyy myös moottoripyöräilyn umpikypäristä.

Viikon käyttökokemuksen jälkeen voin todeta, että (nopea) sähköavusteinen (tavara)pyörä on erittäin monipuolinen kulkuneuvo. Se mahdollistaa polkupyörällä ajamisen tarvittaessa nopeammin, jolloin pyörän käytännöllinen toimintaalue arki- tai työajossa kasvaa. Pyörä on käytännössä äänetön ja päästötön, ja arvioisin sen olevan tällä hetkellä energiatehokkain kulkuneuvo liikkumiseen esimerksi kaupunkialueella. Jos verrataan esimerkiksi muihin ajoneuvoihin, niin tämän pyörän paino on ajokunnossa noin 35 kg. Vastaavasti (sähkö)skootterin paino noin 80-100 kg ja sähköauton paino on noin 2000 kg. Polkupyörän rullaavuus on täysin omaa luokkaansa, ja edellämainituista se on ainoa jolla voi jatkaa matkaa 20 km/h nopeudella, vaikka akku olisi täysin tyhjä.

Noin 200€ vuotuinen kulu liikennevakuutuksesta jakaa keskustelijoiden mielipiteitä. Osa kauhistelee summaa (joka vastaa paria auton parkkisakkoa), osa taas pitää sitä edullisena vakuutushintana, joka kattaa onnettomuuden sattuessa henkilövahinkoja sekä vahingossa osallisena olleen syyttömän ajoneuvon vahinkoja. Jos siis aiheuttaisit vahingossa esimerkiksi ison kolhun kalliin auton kylkeen, niin liikennevakuutus korvaa vahingon. Liikennevakuutuksen kylkiäisenä vakuutusyhtiöt myyvät myös erilaisia osa- tai täyskaskoja, jotka korvaavat esimerkiksi varkaus tai palovahinkoja ajoneuvolle. Eli tämä on ainakin helppo tapa vakuuttaa keskimääräistä hintavampi polkupyörä.

Tavarafillarit on jo aiemmin todettu erittäin hyviksi ja arkea helpottaviksi ratkaisuiksi perheiden liikkumiseen ja lasten sekä tavaroiden kuljettamiseen. Jatkossa toivoisin että myös nopeat sähköpyörät saadaan mukaan liikennejärjestelmäämme, sillä autoiluun verrattuna niillä on mahdollisuus parantaa kaupunkien ja taajamien viihtyisyyttä ja turvaliisuutta, koska ne eivät aiheuta paikallisia päästöjä, ovat hiljaisia, ovat kevyitä, vievät vähän tilaa ja lisäksi tarjoavat käyttäjilleen liikuntaa. Tavallisten polkupyörien rinnalla ne tarjoavat mahdollisuuden pyörän käyttöön yhä useammille ja laajemmalla toimintasäteellä.

Loppuun lyhyesti ja yksinkertaistettuna eri sähköavusteisten pyörien luokkia Suomessa tällä hetkellä (2017)

  1. Polkupyörä tai sähköavusteinen polkupyörä
    -max avustusnopeus 25 km/h, moottoriteho max 250W
  2. Sähkökäyttöinen polkupyörä (L1e-A)
    -Max avustusnopeus 25 km/h, moottoriteho max 1000W, ei rekisteröintipakkoa, mutta liikennevakuutus on pakollinen.
  3. Nopea sähköavusteinen polkupyörä (L1e-B)
    -Max avustusnopeus 45 km/h, rekisteröitävä, liikennevakuutus pakollinen

2018 päivitystä

Vuoden vaiheessa 1.1.2018 direktiivit nopeiden sähköavustusten polkupyörien suhteen muuttuivat hieman, ja vuoden alusta alkaen rekisteröidyissä pyörissä täytyy nyt olla uusina varusteina: jarruvalot, rekisterikilven valo sekä töötti. Lisämuistutuksena viimevuotisista lakimuutoksista: Polkupyöräkypärä riittää, mopokypärää ei enää vaadita.

Napamoottorit ja tippamutkat

Sähköavusteisissa polkupyörissä yleinen moottorityyppi on napamoottori. Niitä on pyörissä ensiasennusmoottoreina, mutta erityisen suosittu tämä moottorityyppi on jälkiasenteisissa sarjoissa. Haluaisin muistuttaa tällä kirjoituksella yleisimmästä asennusvirheestä ensiasentajia, renkaanvaihtajia ja omatoimisia korjaajia:
Napamoottorin akselin läpi tulevan johdon tulee lähteä akselilta ensin alaspäin, ja vasta sitten ylöspäin etuhaarukkaa ylös. Tämä muodostaa niinsanotun tippamutkan. Tällöin sadevesi tippuu pois mutkan alimmasta kohdasta. Jos johto viedään ns. lyhintä reittiä suoraan navan sisään ilman tippamutkaa, valuu vesi johtoa pitkin suoraan onttoa akselia pitkin navan sisään. Vesihän ei tunnetusti tee hyvää sähkömoottorille. Yllättäen moottorit kestävät tätä melko hyvin, mutta pakkasen tullessa moottorin sisäosa jäätyy ja tällöin ainakin mekaaninen vaurio on todennäköinen. Jos huomaat pakkaspäivänä että moottori on jumissa, niin älä rytkäytä sitä väkisin pyörimään. Tuolloin voipi moottori hajota, jos jumin syy on jää. Lämmin ja kuiva paikka on tällöin paras ensiapu.

Toiseksi, lähes aina akselissa on hahlo, joka auttaa johtoa taipumaan johonkin suuntaan ja suojaa johtoa kolhuilta. Tämän hahlon voi asentaa yleensä vain alaspäin tai ylöspäin. Oikea suunta on alaspäin, jotta edellämainittu tippamutka muodostuu.

Kolmanneksi. Yleensä johdon, läpiviennin ja akselin pään suojana on joko muovinen tai metallinen hattu. Se kannattaa siinä pitää edellämainituista syistä. Jos tuo on päässyt hajoamaan tai katoamaan, kannattaa hankkia uusi.

Ja neljänneksi, paksua vaseliinia tai rasvaa voi laittaa siihen johdon ja akselin läpivientiin estämään veden pääsyä moottorille.

 

Johto lähtee alas ja tekee tippamutkan -Oikein!

Johto lähtee alas ja tekee tippamutkan -Oikein!

 

Johto lähtee ylöspäin ja vesi valuu johtoa pitkin moottorille -Väärin!

Johto lähtee ylöspäin ja vesi valuu johtoa pitkin moottorille -Väärin!

Onton akselin hahlo alaspäin -Oikein!

Onton akselin hahlo alaspäin -Oikein! Hattu toki tulisi vielä laittaa paikoilleen.

Onton akselin hahlo ylöspäin -Väärin! Vesi pääsee tällöin helpommin navan sisään.

Onton akselin hahlo ylöspäin -Väärin! Vesi pääsee tällöin helpommin navan sisään. Tähän kohtaan voi myös laittaa sitä vaseliinia. Vesi kun lähtee siitä kuin hanhen selästä.

Nastarenkaille vaihtoehto kolmipyörään?

Talven aikana olen koekäyttänyt kolmipyörässä nastarenkaiden vaihtoehtoa, eli nippusiteitä. Kolmipyörä pysyy joka tapauksessa pystyssä, joten ainoa ongelma on yleensä eteenpäin pääsy. Tähän nippusiteet tuntuvat tarjoavan yllättävän paljon apua. Ne ovat toimineet paremmin kuin alkuun odotin. Nippusiteet pureutuvat lumeen tai pehmeään jäähän jonkin verran ja hiekoitushiekka tuntuu tuovan enemmän pitoa nippusiteiden avulla.

Nippusiteitä voi laittaa halutuin välein. Mitä enemmän, sitä enemmän pitoa.

Nippusiteitä voi laittaa halutuin välein. Mitä enemmän, sitä enemmän pitoa.

Nastarenkaan vaihdolta voi siis säästyä kolmipyörän käyttäjänä eteläsuomen lyhyessä ja lauhassa talvessa. Täytyy tosin huomata, että kulutusta nämä eivät varmaan kestä kovin pitkään, jos tien pinta on kuivaa asfalttia. Meillä talven ajomatkat ovat olleet lähes pelkästään lumella, jäällä ja hiekoitetulla pinnalla. Kovalla jäällä ja jarrutuspidossa nippuside ei ole aivan nastarenkaan veroinen.

Toistaiseksi en ole huomannut ylimääräistä kulumaa tai muuta vanteissa, joka johtuisi nippusiteistä. Asennuksessa rengaspaineita ei kannata laskea alas, sillä jos tämän jälkeen pumppaa renkaaseen isommat paineet, jäävät nippusiteet painuksiin. Käytössä nippusiteet tuntuvat liikkuvan herkimmin renkaan sutiessa, joten siteet voi suoraan asentaa pinnojen viereen tukea saamaan. Ja kyllähän kaikki hoksaavat että nämä nippusiteet toimivat vain napajarrullisissa polkupyörissä? Ei vannejarruille!

Nastarengas kolmipyörään tulee sen sijaan valita ajatuksella, koska renkaasta koskettaa tiehen pääosin vain keskikohta. Sivujen nastoista ei juuri ole hyötyä, joten kannattaa valita malli jossa nastat ovat pelkästään renkaan keskikohdassa.

Mukavia kevään ajoja! Ja hei, pyörät kesäksi kannattaa varata nyt!

IMG_2923

IMG_2928

IMG_2821

Valmiita settejäkin on saatavilla!

 

IMG_2926

Mukavia talven ajeluita! Meidän lapset matkaavat illarin kyydissä mieluiten myös talvella.

 

Kr8 ja Pauligin huvila

Workcycles Kr8 on lainattavissa Luonto-Liitolta Pauligin huvilalta (Mechelininkatu 36). Hienoa Luonto-Liitto, Helsingin kaupungin nuorisoasiaintoimisto ja muut mukana olevat tahot!

”Hgin nuorisoasiainkeskus lahjoitti huvilan järjestöjen käyttöön upean Workcycles Kr8 tavarafillarin, jota on myös nuorten ja aikuistenkin mahdollista lainata käyttöönsä vaikka pientä muuttokeikkaa tai sitten vaan pyöräretkeilyä varten. Teimme pienen videon pyörän luovutusmatkasta: https://www.youtube.com/watch?v=WCTVyr818bQ ”

Liikkuvasta Laatikostakin kannattaa kysellä pyöriä lainaan tai vuokralle lyhyeksi tai pidemmäksi ajaksi. Yleensä meiltä löytyy aina jokin malli ajoon.

Kr8 peitteellä Kr8 kuomulla

Yhteiskäyttöpyörät

Yhteiskäyttöpyörät ovat hieno asia ja tärkeitä vielä tässä vaiheessa, kun tavarafillareita ei toistaiseksi ole ihan joka korttelissa. Niiden avulla monilla on mahdollisuus saada ensikosketus tavarafillariin ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Lisäksi esimerkiksi taloyhtiölle, yhdistykselle tai kaveriporukalle tavarafillarin hankintakustannus on hyvinkin kohtuullinen sen tuomaan hyötyyn nähden.

Sähköavusteinen yhteiskäyttöpyörä

Sähköavusteinen yhteiskäyttöpyörä sähköavustuksella

 

 

 

 

Jyväskylässä JAPA ry ja SItra järjestivät taloyhtiöihin kokeilukäyttöön sähköavusteisen Workcycles Cargobike Shortin kesällä 2014. Liikkuva Laatikko varusteli kyseisen pyörän toimimaan monenlaisessa käytössä. Kuomu, laatikon peite ja pyörälaukut ovat mukana, kuten myös sidontakoukut laatikossa, joilla hyvinkin suuren lastin saa sidottua kiinni.

Tässä hieman käyttökokemuksia:

”Kokeilu on osoittanut, että lastipyöräily sopii kaikenikäisille: nuorin kyytiläinen on ollut 1-vuotias ja vanhin ajaja 79-vuotias.

– Pyörä oli loistava apu ylämäissä sekä tavaroiden kuljetuksessa. Pyöräilin Jyväskylästä Laukaaseen ja takaisin, yhteensä 55 km, ja akku riitti hyvin koko matkalle, kertoo Aatoksenkatu 6:n pilottitaloyhtiön asukas, 79-vuotias Eino Korhonen.

Pyörällä on ehditty ajaa tähän mennessä jo satoja kilometrejä ja säästetty samalla kymmeniä kiloja hiilidioksidipäästöjä verrattuna siihen, että sama matka olisi kuljettu autolla. Lastipyörällä hoituu kätevästi monenlaiset kuljetustarpeet.

– Kokeilun aikana kävimme pyörällä muun muassa puutarhamyymälässä taimiostoksilla sekä ruokaostoksilla. Meno oli kevyttä sähköavustuksen ansiosta, ja kauppareissulla lapset lauleskelivat kuomun alla koko matkan, kertoo Lyhdekatu 4:ssa asuva Mikko Simula.

Seuraavien parin viikon ajan pyörä on kokeilujaksolla Kortepohjan ylioppilaskylässä, jossa päästään testaamaan, kuinka lastipyörä toimii vaikkapa uuden opiskelijan apurina muutossa – montako muuttolaatikkoa lastipyörään mahtuukaan?”

Lue koko juttu tästä:
http://www.sitra.fi/uutiset/resurssiviisaus/pilottitaloyhtioissa-otetaan-konkreettisia-askelia-kohti-resurssiviisaampaa

http://www.japary.fi

Tavarafillarin huolto- ja käyttövinkkejä

Meiltä usein kysellään monenlaisia tavarafillarien huoltoon ja käyttöön liittyviä asioita. Moni pyörä on myös ajossa pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja monille pyöränhuoltajille jotkin tavarafillarien ominaisuudet ovat uusia. Seuraavaksi vastauksia useimpiin kysymyksiin, joilla voit yleensä korjata ongelman myös itse. Kaikkia vikoja näillä vinkeillä ei kuitenkaan pysty korjaamaan, joten toimita pyörä tarvittaessa huoltoon. Huolloista tärkein on ensihuolto, joten sana siitä:

Huolto

Ensihuollon suosittelemme teettämään noin 200-300 kilometrin ajon jälkeen. Tämä alkuvaihe on sisäänajoa, jossa pyörän osat hakevat hiljalleen paikkansa. Sen vuoksi vaijerit, ketjut, pinnat, kammet ja laakerit voivat hieman löystyä sisäänajon aikana. Ensihuolto on pyörän tärkeimpiä huoltoja, koska siinä säädetään ensimmäistä kertaa nämä tärkeät osat. Kun ne tässä vaiheessa säädetään kohdilleen, ne palvelevat pitkään! Toisinaan ensihuolto on lähinnä pelkkä tarkastus, jos kaikki on kunnossa. Yleensä kokenut korjaaja kuitenkin havaitsee ja säätää esimerkiksi pinnojen ja laakerien kireyden. Jos nämä jäävät tekemättä, voi pyörällä ajamisen jatkaminen johtaa nopeasti jopa uuden pyörän vaurioitumiseen! Ja ensihuollossa voi kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä, kuten monet ovat tehneet.
Ensihuollon jälkeen suosittelemme huollattamaan pyörän vähintään kerran vuodessa. Jos et huolla pyörään yhtään itse ja ajat paljon, niin sitten useammin.

Rullajarrut

  • Jarrulevy heiluu, mitä teen?
    V: ”Jarrulevy” on itse asiassa rullajarrun jäähdytyslevy, jonka sisäpintaa vasten jarrukengät painautuvat. Levyn kuuluu olla hieman heiluva silloin kun jarrua ei paineta, ja kun painetaan, se ”jäykistyy” eikä enää heilu.
  • Jarru (yleensä etu) rämisee, onko se rikki?
    V: Jos vaijeri on löysällä, tai jarru on kulunut, jäähdytyslevy pääsee liikkumaan liikaa ja rämisee. Tähän yleensä auttaa vaijerin kiristys joko kahvan pikasäädöstä, tai vaijerinkuoren jarrun päästä löytyvästä pikasäädöstä (avaa lukitusmutteri 10 mm avaimella). Kiristä vaijeria vähän kerrallaan. Jos kiristät liikaa, jää jarru hieman laahaamaan.
  • Jarru rohisee, onko se rikki?
    V: Johonkin on saattanut jäädä pieni kivenpala tai muu roska, joka kohta kuluu ja putoaa pois. Jos ei muutamassa päivässä rohina lopu, niin jarrumekanismi on todennäköisesti liian kuiva. Rullajarrun mekanismi vaatii hieman rasvaa toimiakseen hyvin ja hiljaisesti. pyöräliikkeistä saa Shimanon valmistamaa rullajarrurasvaa (googlaa roller brake grease) tätä tarkoitusta varten. Rullajarrusta löytyy pieni musta tulppa, ja teksti ”grease”.Ravista purkkia, laita nokka sisään pohjaan asti rasvausaukosta, ja purista pieni tippa rasvaa jarrun sisään samalla rengasta pyörittäen.
  • Haluan vaihtaa rullajarrun, mitä teen?
    V: Rullajarru on erittäin pitkäikäinen, ja vaatii kokemukseni mukaan huomattavasti vähemmän huoltoa ja säätöä kuin esimerkiksi levyjarrut (jos vertaa vaikka yleiseen Avid BB5-jarruun). Kuitenkin, jos se tarvitsee vaihtaa, irrota rengas ja avaa akselilta jarrua paikoillaan pitävä mutteri ja irrota jarru hahloilta. IM-70..IM81 jarrut ovat vaihdettavissa keskenään.

Shimano roller brake BR-IM70R disassembled.
Rullajarru purettuna, kuva: https://www.flickr.com/photos/epicyclo/6942448931/

 

Vaijerit, vaihteet ja jarrut:

  • Jarru/vaihdevaijeri on jäässä. Apua.
    V: Ennaltaehkäisy* on paras apu, mutta yritä ensihätään saada pyörä johonkin lämpimään ja kuivaan paikkaan useaksi päiväksi. Auttaako? Jos ei, niin vaijerinkuorien sisällä lienee vettä, joka tulee saada pois. Helpointa on vaihtaa koko vaijeri kuorineen uuteen.
    *
    -Vähennä vaijerien jäätymisriskiä voitelemalla säännöllisesti vaijerin ja vaijerinkuoren yhtymäkohta muutamalla tipalla öljyä samalla jarrutellen ja vaihteita vaihtaen. Kun vaijeri on öljytty, estää se tehokkaasti veden pääsemistä vaijerinkuoren sisään, eikä jää pääse tarttumaan vaijeriin niin helposti. Tarkoitukseen kannattaa käyttää ohutta ja juoksevaa (spray)öljyä, joka ei jähmety pakkasellakaan. Monilta löytyy kotoa esimerkiksi lukkoöljyä (ei lukkosulaa), aseöljyä tai CRC:tä. Nuo pysyvät juoksevina myös kylmässä. Kaikki öljyt eivät pysy, esimerkiksi ompelukoneöljy jähmettyy kylmässä.
    -Käännä jarrukahvojen pikasäätöruuvien vaijerihahlot aina alaspäin! Jos ne ovat ylöspäin, niin ne keräävät vettä sateella vaijerille kuin suppilo.
    Säilytä pyörää katoksen alla tai sisällä, jos mahdollista. Suojaa takanavan vaihdinmekanismia sateelta esimerkiksi Clarijksen pyörälaukuilla, jotka parantavat takanavan sateensuojaa.
    -Syksyllä myös rapa roiskuu, ja pyörän pesu ei ole pahitteeksi. Vältä kuitenkin veden läträystä vaijerien päiden ja vaihdinmekanismin (ml. kahva!) kohdalla. Vesiämpäri ja rätillä pyyhkiminen on varmin keino estää ylimääräisen veden joutuminen vääriin paikkoihin.
    -Jos edellämainitut keinot eivät auta, niin vaijerin sekä kuoren vaihtaminen yleensä ratkaisee asian. Pelkkä sisävaijerin vaihto ei auta, jos kosteutta on kuoren sisällä. Muista, että myös vaihdinmekanismi navassa tai kahvassa tulee tarkistaa, puhdistaa ja kuivata (sekä voidella).
    -Jos vaijereita ei halua/tarvitse muuten vaihtaa, niin alkoholilla huuhtelu on tehokas tapa poistaa kosteus vaijerin ja kuoren välistä. Tämä toimii siten, että tarvitaan etanolia, jossa on mukana mahdollisimman vähän vettä. Sitä laitetaan sitten alkoholia kestävän kumihanskan sormiosan sisään, tai muuhun vastaavaan joustavaan ”ilmapallomaiseen” säiliöön tai pussiin, johon vaijerin irroitetun pään voi sujauttaa. Sitten etanolia puristetaan kuoren läpi, kunnes sitä tulee toisesta päästä ulos. Kuoren ja vaijerin välissä oleva kosteus liukenee mukaan etanoliin, ja poistuu vaijerista. Käytä suojalaseja.
    -Muista myös tarkistaa etunavan moottorin johton tippamutka, jos sinulla on etumoottori pyörässäsi.
  • Vaihteet (Nexus8 tai vastaava) rutisevat eivätkä pysy paikoillaan. Mitä teen?
    V: Tarkista, että nelosvaihteella takanavan keltaiset kohdistusmerkit ovat kohdillaan. Jos eivät ole, niin vaijerin pikasäätö löytyy siitä, missä vaihdevaijerin kuori yhtyy vaihdekahvaan.
    Satunnainen linkki aiheesta kuvallisine ohjeineen on alla. Tosin, kohdistinmerkit näkee yleensä avaamatta ketjusuojaa:
    https://aseasyasridingabike.wordpress.com/2013/02/01/a-simple-guide-to-adjusting-a-shimano-nexus-hub-gear/
    Ja vielä Sheldon Brownin sivuilta:
    http://www.sheldonbrown.com/nexus8/pages/11.htm
  • Vaihdoin/pyöräliike vaihtoi uuden vaijerin, mutta vaihde vaihtaa huonosti. Miksi?
    V: Vaihdevaijereita on monia eri malleja, ja muutamaa eri paksuutta. Noin 1,1 mm paksut vaijerit toimivat yleensä hyvin Nexus kiertovaihtimien kanssa. Sen sijaan, jotkin vaijerit ovat paksumpia, noin 1,2 mm ja ehkä vähän ylitse, ja nuo vaijerit saattavat liukua huonosti kiertovaihtimen sisällä olevan hahlon läpi. Jos siis vaijeri on liian paksu, se ei toimi hyvin Nexus kiertovaihtimen kanssa. Kannattaa huomata, että jotkin teflon tms päällysteiset vaijerit kuuluvat tähän paksujen vaijerien joukkoon. Lisäksi, jos huollat itse pyörääsi, niin tuon kiertovaihtimen kannen voi avata ruuvaamalla auki kaksi erittäin pientä ruuvia. Kun kansi on auki, niin laita tippa öljyä myös tuohon vaijeria ohjaavaan hahloon niin vaijeri kulkee paremmin.
  • Toimiiko NuVinci-vaihde talvella?
    V: Omien ja asiakkaiden kokemuksen mukaan kyllä, mutta ehkä kovilla pakkasilla navan hyötysuhde voi olla heikompi kuin esimerkiksi Nexus8 premium -navalla. Kaksi vaijeria kuitenkin takaa vedon vaijerilla sekä pienemmälle, että isommalle vaihdettaessa. Ensimmäisten NuVinci-vaihteellisten pyörien kanssa huomasimme sen, että kovilla pakkasilla vaijerien pikasäätöjä tuli hieman löysätä, jotta vaijerin kiinnitysklipsi pysyy hyvin kiinni. Tämä johtunee siitä, että tuossa systeemissä on vaijeria noin nelisen metriä, ja kun se jäähtyy +30´Cà-20´C, niin vaijerin lyhenee hieman.

Ketjut

  • Pyöräni kolisee ja rahisee, missä vika?
    V: Jos pyörässäsi on täysin koteloidut ketjut, kuten useimmissa meidän myymissämme pyörissä on, niin syynä on todennäköisesti liian löysällä olevat ketjut. Kolina ja rahina johtuu ketjujen osumisesta ketjusuojaan. Ongelma poistuu kiristämällä ketjuja. Samalla voit myös rasvata ketjut, ja tarvittaessa voit pyyhkäistä pois suurimmat liat ketjusta ja takarattaasta. Katso kiristyksen vihjeitä renkaan vaihto -kohdasta.

Sähköavustus ja muut sähköiset osat

  • Toimiiko sähköavustus talvella?
    V: Toimii. Tosin, akun kapasiteetti -10´C:ssä saattaa olla puolet siitä mitä se on +20´C:ssä. Hanki siis kerralla riittävän iso akku, etenkin jos aiot ajaa myös talvella.
  • Onko sähköavustus luotettava?
    V: Jos mietimme vaikka kahdenkymmenen sähköpyörän otantaa kahden viimeisen vuoden ajalta, niin takuuaikana (1v.) meille on tullut korjattavaksi kaksi tapausta. Jos oletetaan, että pyörillä on ajettu keskimäärin 2000 km vuodessa, niin vikoja on ollut noin yksi jokaista 20 000 kilometriä kohden. Lisäksi, nämä viat ovat olleet suhteellisen helppoja korjata, ja korjauskustannukset ovat olleet kohtuullisia (eli mitättömiä auton korjauskuluihin verrattuna).
  • Mitä maksaa uusi akku ja kuinka pitkään se kestää?
    V: Tällä hetkellä uusi iso akku maksaa noin 400-500€ mallista riippuen. Akku ei ikääntyessään lakkaa toimimasta kertarysäyksellä, vaan sen kapasiteetti hiipuu hiljalleen. Ikääntymiseen vaikuttaa mm. latauskerrat, käyttölämpötila ja latausnopeus. Lyhyesti sanottuna, kuten kaikki muukin, akku kuluu käytössä. Tosin, akku kuluu hiljalleen myös vaikka et käyttäisi sitä ollenkaan. Joten sitä kannattaa käyttää kun se on hankittu, eikä vara-akkua kannata hankkia hyllyyn odottamaan käyttöä. Voit ladata akkua aina kun tarpeen, ja kylmällä saat siitä enemmän irti kun lataat ja säilytät akkua lämpimässä.
  • Miten säilytän akun jos en käytä sitä talvella?
    V: Pyörän mukana tulee usein ohjeet, mutta jos ei tule, niin yleinen konsensus on se, että Li-Ion akut säilyvät kohtuullisen hyvin 5-15´C lämpötilassa 80% latausasteella.
  • Voinko ajaa sähköavusteisella pyörällä sateella?
    V: Kyllä, se on tehty käyttöä varten kaikkiin olosuhteissa. Mutta, olemme kuitenkin havainneet joitain sähkö-ongelmia pyörillä joita on likimain uitettu vedessä. Tällöin esimerkiksi sateen jälkeen moottori ei ole avustanut. Nämä ongelmat ovat useimmiten poistuneet kun pyörää on säilytetty kuivassa ja lämpimässä muutama vuorokausi. Mutta vielä, nämä ongelmat ovat olleet erittäin harvinaisia.
  • Miten eturengas vaihdetaan jos siinä on sähkömoottori etunavassa?
    V: Yleensä rengasta vaihtaessa sinun ei tarvitse irrottaa johtoa. Johdossa on yleensä sen verran löysää, että voi irrottaa kiekon ja vaihtaa renkaan pyörän vierellä niin että johto on kokoajan kiinni. Kuitenkin, moottorille menevää johtoa seuraamalla löydät yleensä liittimet, jotka avaamalla saat tarvittaessa koko kiekon irti pyörästä. Joissain tapauksissa johdon liitin on kätketty sateensuojaan ohjainputken sisään. Tällöin voit avata lokarin pultin, jotta saat liittimet esiin. HUOM!! Akselin läpi kulkeva sähköjohdon tulee lähteä aina navasta alaspäin, jolloin se muodostaa niinsanotun tippamutkan. Tällöin vesi ei valu johtoa pitkin moottorille!!! Jos johto lähtee ylöspäin, valu vesi johtoa pitkin moottorille asti, ja moottori hajoaa todennäköisesti viimeistään seuraavana talvena veden jäätyessä. Jos pyöräkorjaamo on tehnyt tämän virheen, vie pyörä takaisinkorjaamolle. Johdon ja akselinreiän ympäristöön voi myös laittaa hieman vaseliinia/rasvaa estämään veden pääsyä kohti moottoria.
  • Takavalossa on sisällä kosteutta, mitä teen?
    V: Älä tee mitään, jos valo kerran toimii. Nykyiset LEDit eivät tuota hukkalämpöä kuten hehkupolttimet, joten valon sisällä voi olla kosteutta märällä ilmalla. Laadukas valaisin kuitenkin kestää sen, ja kosteus haihtuu aikanaan.
  • Valo/valot eivät pala
    Tarkista ensin, että valot ovat päällä. Valoissa onyleensä joko On/Off kytkin, tai joissain malleissa On/A/Off kytkin. A tarkoittaa automaattia, jolloin valot syttyvät automaattisesti hämärän tullen kun sisäänrakennettu hämäräkytkin havaitsee illan hämärtävän.
    Me suosittelemme usein unohtamaan valot On- tai A-asentoon, jotta ne ovat päällä hämärän tullen. Myös päivälle ne parantavat näkyvyyttäsi, eivätkä uudet ledivalot juurikaan vie sähköä tai tee polkemista raskaammaksi. Kuitenkin, käännä kytkin toisinaan muutaman kerran eri asentoon, niin kontaktipinnat puhdistuvat ja valo palaa kun niin haluat. Jos tämä ei auto, tarkista ensimmäiseksi että johtojen liittimet ovat kiinni valossa (edessä ja takana) sekä napadynamossa.

Renkaat

  • Ovatko nämä puhkeamattomat renkaat?
    V: Kaikissa myymissämme Tavarafillareissa on puhkeamissuoja. Yleisin ensiasennusrengas on laatikkomalleissa Schwalbe Marathon, joka on käytännössä lähes puhkeamaton. Vältä ajamasta orapihlajan piikkeihin ja lasiin, niin ongelmia ei yleensä ole. Fr8:ssa ensiasennusrengas on yleensä Schwalbe Big Apple, joka kestää myös erittäin hyvin. Tästä mallista on saatavana vielä Plus-malli, jossa on tavallista tehokkaampi pistosuojaus.
    Muista pitää rengaspaineet suosituksen mukaisena! Isoilla lasteilla tämä on tärkeää. Se parantaa käsiteltävyyttä, ja estää vanteen tai renkaan vaurioitumista.
  • Mitä talvirenkaita suosittelette?
    V: Me asennamme yleensä Schwalben Marathon Winter renkaat tavarafillareihin 1,75” (47 mm) levyisenä. Tätä kokoa on yleensä hyvin saatavilla, ja pitkissä laatikkopyörissä tämä koko sopii hyvin yhteen 20”-kokoisen eturenkaan kanssa, jota on saatavilla toistaiseksi vain 1,60” (42 mm) levyisenä. Esimerkiksi Fr8:ssa mahtuu kuitenkin pyörimään hyvin myös 2” (50 mm) leveät nastarenkaat. Kyseinen rengas toimii hyvin kaupunkikäytössä. Olemme kokeilleet Riese&Müller Transporterissa myös Ice Spiker Pro rengasta. Se tarjoaa erinomaisen pidon, mutta on liian äänekäs auratulla tiellä.
  • Miten vaihdan renkaat?
    V: Tavarafillari.fi ohjeet takarenkaan vaihtoon:

    Bakfietsin takakiekon asennus


    Tai jos sinulla on Fr8 tai Kr8, niin onnistuu myös näin:
    https://liikkuvalaatikko.fi/escape-hatch/

Lasten kuljetus laatikkofillarilla

  • Lapseni on yli 110 senttiä pitkä ja kypärä ottaa kuomun kattoon kiinni. Voiko asialle tehdä jotain?
    V: Hollannissa vastaus olisi, että 120 senttinen lapsi mahtuu istumaan kuomun alle ilman kypärää, ja se on täysin turvallista. Suomessakin lasten fillarilla kuljettaminen on vähintään yhtä turvallista kuin vaikkapa autolla, mutta suosittelen pidemmillä lapsilla nostamaan saranoidun penkin ylös ja leikkaamaan paksusta vaahtomuovista heille matalamman penkin, jonka päällä voi istua. Voit tuunata turvavyön kiinnityksen myös lattiaan, tai Cargobiken tapauksessa pujota lattian reikien kautta lantiovyö uudeksi turvavyöksi. Tällöin kuomun alle mahtuu pitkäkin (noin 150cm+kypärä) lapsi kypärän kanssa, ja samalla pyörän käsittely helpottuu, koska lasten painopiste on matalammalla.
    Päivitys 2017: Meidän edustamissamme Clarijksen kuomuissa on nykyään myös extrakorkea vaihtoehto, jonne mahtuu pitkätkin lapset tai paljon (isoja) tavaroita. 

Kr8:n kasaaminen itse

Kr8 voidaan halutessa toimittaa kaikkialle Suomeen hyvin edullisin rahtikuluin, jos pyörän kasaa itse. Tämä onkin hyvä vaihtoehto niille, jotka ovat aiemminkin puuhailleet pyörien tai koneiden kanssa.

WorkCyclesin sivuilta löytyy kasaamista varten yksityiskohtaiset ohjeet, joiden avulla kasaaminen onnistuu.

Toki me kasaamme pyörän täysin ajovalmiiksi, koeajettuna ja säädettynä, kuten olemme tehneet tähänkin asti lähes kaikille pyörille. Mutta, jos asut kaukana ja osaat itse kasata pyörän, niin tässä on yksi vaihtoehto alentaa pyörän hankintakuluja.

kr8-laatikosta

kr8-jalka

ps. sattumoisin juuri nyt on yksi kuvankaltainen täysin ORANSSI pyörä laatikossa odottamassa pikaista syystoimitusta jonnekin päin Suomea. Jos kiinnostaa, niin ota yhteyttä ja pääset kasailemaan pyörää jo parin päivän päästä!

Pyöräretki Ahvenanmaalle

Ahvenanmaa on pyöräretkikohteena erinomainen, etenkin lasten kanssa. Tämä tuli koettua kuluvan elokuun aikana kolmen sukupolven retkellä Kustavista pohjoisen saaristoreitin kautta Maarianhaminaan ja sieltä laivalla takaisin Helsinkiin.

Edellisestä Ahvenanmaan pyöräretkestäni taitaa olla kohta jo parikymmentä vuotta aikaa, joten oli mukava matkata tuonne nyt oman lapsen ja äitini kanssa. Edellisellä retkelläni muistan kuinka Ahvenanmaan kesäyössä viiletettiin pyörillä kohti seuraavaa yöpymispaikkaa ja retkikeittimen unohtuneet polttoaineet korvattiin öiseen aikaan polttoainepumpun letkusta valutetuilla ylijäämäbensoilla. Tällä kertaa meno oli hieman leppoisampaa. Nuorena suurimman säväyksen taisi tehdä harvat kovavauhtiset alamäet, mutta nyt myös nähtävyyksistä tuli nautittua enemmän.

Sunnuntai-aamuna Kustavin lautalla oli paljon tilaa

Sunnuntai-aamuna Kustavin lautalla oli paljon tilaa

Lähtö Kustavista

Lähdimme matkaan vanhempien mökiltä Kustavista varhain sunnuntaiaamuna. Ajoon olimme valinneet pitkän sähköavusteisen Workcyclesin Cargobiken ja Riese&Mullerin Swing-mallin, jossa oli myös sähköavustus. Tämä takasi leppoisan ja sopivan vauhdikkaan matkanteon siirtymätaipaleilla. Kustavi ja Vartsala on meille melko tuttua aluetta, joten täällä pysähdyimme vain lautalle ja Vartsalan ulkoilmamuseoon eväille. Vuosnaisten lauttarannassa pidimme lounastauon, jonka jälkeen siirryimme lautalla Varsinais-Suomesta Ahvenanmaalle Brandööseen. Tätä odotimme mielenkiinnolla, koska edellisestä käynnistä oli meillä kaikilla jo pitkä tovi.

IMG_1933

Vartsalan ulkoilmamuseolla

IMG_1935

Vuosnaisten lautta siirsi meidät pyörineen Ahvenanmaalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

Brändö

Vuosnaisista lauttamatka sujui mukavasti täysin vatsoin. Edellisesti käynnistä Åvan saaren pohjoispäähän oli noin yksitoista vuotta aikaa. Tuolloin olimme kaverien kanssa hiihtoretkellä Ahvenanmaalle Vartsalasta Vårdöön, johon me nyt olimme matkalla pyörillä pohjoista saaristoreittiä pitkin. Vårdö on ihastuttava saariketju, mutta yllätykseksemme hyvinkin harvaan asutettu. Matkalla kohtasimme vain yhden kahvilan. Tämän ikävä kyllä ohitimme, koska ajattelimme pysähtyä hieman myöhemmin Brändöön keskustaan. No, sieltä emme kahvilaa kuitenkaan löytäneet, joten jatkoimme matkaa sopivaan paikkaan omia eväitä syömään. Brändön eteläkärjessä sijaitseva Torsholman lauttasatama on myös hyvin karu, joten kannattaa todella ottaa hyvät eväät mukaan. Tekemistä lapsethan aina löytävät, joten se ei ole ongelma. Me aikuiset sen sijaan jännitimme mahdummeko lauttaan. Olimme saaneet ennakkoon varattua vain yhden pyöräpaikan haluamallemme lautalle. No käytännössä tämä ei ollut ongelma, koska muita pyöriä ei lautalle saapunut. Autolla ei olisi kuitenkaan enää mukaan päässyt, sillä lautan autopaikat olivat täynnä. Kuitenkin, suosittelen lasten kanssa liikkeellä oltaessa varaamaan halutut paikat hyvissä ajoin ennakkoon, varmuuden vuoksi.

Brändön teitä
Brändön teitä
Brändön sillalla
Brändön sillalla

Vårdö

Tällä reissulla meillä oli vain muutama päivä aikaa, joten otimme suoran pohjoisen reitin Brändön Torsholmasta Vårdön Hummelvikin lauttasatamaan. Itse lauttamatka kestää kahdesta kolmeen tuntiin lautan pysähtyessä useissa välisatamissa. Tätä väliä ajaa kaksi eri lauttaa. Meillä oli pienempi, jossa ei ole kahvilaa, mutta onneksi retkiseurueen vanhin tiesi hyvin, että lapsille ja lapsenlapsille kannattaa tehdä hyvät eväät. Lautan ikkunoista ja kannelta on mukava seurata kauniita maisemia. Illan lähestyessä saavuimme Hummelvikiin, josta oli enää lyhyt pyörämatka majapaikkaamme Bomansin B&B vierastaloon. Elokuun puolivälissä majatalossa oli jo hiljaista sunnuntai-iltana, ja saimme ison huoneen ja koko retkikeittiön omaan käyttöömme.

Mukavan retkipenkin pitkillekin lapsille voi tehdä paksusta vaahtomuoviblokista.

Mukavan retkipenkin pitkillekin lapsille voi tehdä paksusta vaahtomuoviblokista. Eli saranoitu penkki käännetään ylös, blokki lattialle ja uusi turvavyö (150-200cm kuormahihna) pujotetaan laatikon pohjan reikien läpi. Kuvassa musta penkin pehmuste peittää ylösnostetun vakiopenkin, ja pehmustaa samalla selkänojan.

 

Nähtävyyksiä riittää kaikille

Yön ja varhaisen aamun aikana ukkoskuurot pyyhkäisivät saariston ylitse. Sadetutkan tietojen perusteella emme onneksi lähtenee rankkasateeseen, vaan odottelimme hetken sateen loppumista. Viimeisten pisaroiden pudottua lähdimme matkaan. Aamun ensimmäinen taival oli vajaan kymmenen kilometrin siirtymä lauttasatamaan. Lyhyen lauttamatkan jälkeen alkaakin varsinainen nähtävyyksien ähky. Aina muutaman kilometrin välein tuntuu olevan jonkinlainen nähtävyys, johon tekisi mieli pysähtyä. Me kuitenkin valitsimme nelivuotiaan juniorin suosikit: Bomarsundin ja Kastelholman linnat. Etenkin jälkimmäinen on erittäin hyvä kohde. Itse linnan lisäksi lähiympäristö tarjoaa monta nähtävyyttä, jotka ovat myös lasten mieleen. Erityisesti Jan Karlsgårdin ulkoilmamuseo lienee yksi parhaista ulkoilmamuseoista näillä seuduin. Lapset viihtyisivät tuolla jo muutoin, mutta monen retken idyllisin leikkipaikka löytynee juuri täältä.

Riese&Muller Swing ja Workcycles Cargobike Bomarsundissa

Riese&Muller Swing ja Workcycles Cargobike Bomarsundissa

Jan Karlsgårdenin leikkipaikka

Jan Karlsgårdenin leikkipaikka

Ulkoilmamuseon jälkeen vatsat voi täyttää läheisessä ravintolassa, josta löytyy myös oma panimo. Ja hei, panimon lisäksi ravintolan ulkoseinässä oli sopivasti sähköpistokkeet pyörien latausta varten. Kätevää, eikö?

Ja jotta nelivuotiaan päivä olisi vielä entistäkin ihanampi, oli Kastelholman linnassa sattumoisin juuri sopiva Pikkuritarikierros. Siellä pystyy auttamaan Naakkaa etsimään linnan kadonneet aarteet.

Kesän idyllisin leikkimökin tulisija ja pieni kokki työssään. Hei, täällä oli jopa omenoita tarjolla!

Kesän idyllisin leikkimökin tulisija ja pieni kokki työssään. Hei, täällä oli jopa omenoita tarjolla!

Ja mikäs sitä enemmän sytyttää pientä lasta kuin linna ja aarrearkut?

IMG_1997

Possujen ruokinnan jälkeen oli aika täyttää omat vatsat läheisessä ravintolassa.

IMG_2012

Juniorina ahvenanmaalla vierailleet saattavat vielä muistaa kuinka linna oli verhottu rakennustelineisiin. Nykyään linna on jo onneksi oikein hyvässä kunnossa.

IMG_2009

Tehtäviä ratkomalla saa tietoonsa aina seuraavan arkun sijainnin..

IMG_2008

Harvoin lapset saa näin innoissaan kuuntelemaan kertomuksia historiallisista tapahtumista.

Kohti Maarianhaminaa

Onneksemme sadepilvet kiersivät meidän, mutta maakuntaan oli kuitenkin annettu kovan tuulen varoitus. Niinpä seuraavaksi etappi olisi kohti Maarianhaminaa, suoraan yli 10 m/s puhaltavaan vastatuuleen. Noh, kuomu suojaa lasta tuulelta ja sähköavustuksen tuoma tuki  teki matkasta sopivan leppoisaa. Väitän myös, että tällä kokoonpanolla ja tuulella ilman sähköavustusta yli 40 km päivämatkat olisivat olleet liian raskaita. Jos ei muuten, niin ainakin äitini polvet olisivat olleet liian kovilla. Voikin todeta, että tässä tapauksessa sähköavulla voi säätää kuormitusta sopivaksi oman kunnon ja säätilan mukaan. Itse poljin ensimmäisenä päiväni pitkiä pätkiä ilman sähköapua, mutta toisena päivänä kovassa vastatuulessa avustus oli oletettavasti täysillä illan lähestyessä ja matkatessa kohti Maarianhaminaa.

Maarianhaminassa pysähdyimme vielä merikorttelissa, ennen hotellille ja iltapalalle suuntaamista. Hotelli sijaitsi hyvässä paikassa Pommernin ja merimuseon vieressä. Äitini oli jäämässä yöksi odottelemaan seuraavan päivän päivälaivaa Turkuun. Me tosin nousimme jo samana iltana yölaivaan kohti Helsinkiä, joten tämä museo kierretään sitten seuraavalla kerralla.

Päivä oli ollut pitkä, ja juniori nukahti jo ennen laivan saapumista.

Päivä oli ollut pitkä, ja juniori nukahti jo ennen laivan saapumista.

Laivaan jonotimme muutaman muun kulkijan joukossa.

Laivaan jonotimme muutaman muun kulkijan joukossa.

 

 

 

 

Lisätietoja

Lauttaaikataulut. Jos ei halua turhaan stressata, kannattaa myös pyörille varata paikat etukäteen.
http://www.alandstrafiken.ax/en/map
Lauttojahan voi varata vaikka täältä. Kannatta huomioida, että Helsingistä lähtevät laivat ovat perillä Maarianhaminassa aamuyöllä, ja lähtevät takaisin puolen yön paikkeilla. Turkulaisille tarjotaan myös päivämatkoja. Siljan laivoilla pyörästä veloitetaan nykyisin 10€/kpl.
B&B paikkoja on Ahvenanmaalla paljon, mutta me käytimme tätä hyvän sijainnin vuoksi
Pyörien vuokraus Ahvenanmaalla:
http://www.visitaland.com/fi/services/ro-no-rent/

 

Kartta: Ahvenanmaa-Åland, matkailukartta 1:150 000

Ja tietysti myös meiltä voi vuokrata pyörän tarvikkeineen. Koska Ahvenanmaa on käymisen arvoinen myös nyt loppukesästä, niin vuokralle tarjotaan pitkän viikonlopun reissuille sopiva neljän päivän paketti blogitekstissä esiintyvällä pitkällä sähköavusteisella Cargobikellä:

150€/4pvä sisältäen pyörälaukut sekä kuomut. Myös muita tarvikkeita löytyy tarvittaessa.