Tankohanskoja käytetään talvisin tai kylmällä ilmalla pitämään sormet lämpimänä. Ne suojaavat viimalta ja kosteudelta. Niiden avulla esimerkiksi maastopyörällä ajaessa voi käyttää ohuempia hanskoja ja tuntuma jarruihin ja vaihteisiin säilyy parempana. Todella kylmässä ja pidemmillä (läski)pyöräretkillä ne saattavat olla lähes pakollinen varuste. Kaupunkiajossakin ne toimivat, jos ajetaan sellaisessa paikassa jossa ei tarvitse juurikaan näyttää suuntamerkkejä. Useissa malleissa on nimittäin hieman hankalaa saada käsi sisään hanskoihin kesken ajon.
Hanskoja myydään valmiina paljon eri malleja ja niitä moni tekee myös itse. Melko yksinkertaisien kaavojen avulla ne ovat tehtävissä, jos on ompelukone ja sopivaa kangasta saatavilla. Aasiassa aikoinaan näin kuinka paikalliset tekivät niitä usein jopa sanomalehdestä ja teipistä ja muista tarpeista. Seuraavaksi esitellään kuitenkin yksi uusi tapa, jota en ole aiemmin muualla nähnyt.
Jos sinulla on vanha käytöstä poistettu takki, mielellään toppatakki, niin sen hihoista on erittäin helppo tehdä tankohankat. Vanha toppatakkini oli jo niin monesta kohdasta rikki, että sitä ei enää kannattanut korjata. Leikkasin hihat irti vähän kainaloiden alapuolelta ja taitoin leikatun reunan muutamaan kertaan jotta siihen sai ommeltua nauhakujan. Löin pienet purjerenkaat kujaan ennen ompelua jotta kujaan pujotettu kuminauha juoksee paremmin. Tämäkään ei toki ole pakollista, kankainen kuminauhakujan pääkin kestäisi pitkään, tai kanttinauhan pätkällä vahvistettu. Kuminauhan kiristyssoljen kiinnitin hanskaan kiinni, jotta kiristämiseen riittää yksi käsi. hanskan tangonpuoleiseen päähän en tehnyt mitään muutoksia. Tämän takin hihansuussa oli resorit, jotka kiristyvät aika hyvin tangon ympärille. Olettaisin että joidenkin takkien hihansuista valmiiksi löytyvät kiristykset toimivat myös hyvin. Takin hihojen kannattaa kuitenkin olla riittävän väljät, jotta kädet mahtuvat hyvin jarru- ja vaihdekahvoille.
Eihän tämä ehkä tyylikkäin mahdollinen ole, mutta retkikäytössä hyvä puoli on se, että nuo pakkautuvat pieneen tilaan jos eivät ole pyörässä kiinni. Ja jos pitää siitä, että varusteet ovat monikäyttöisiä, niin nämä hihat toimivat yhä myös erillään pyörästä. Idea on sama kuin maantiepyöräilijöiden irtohihoissa. Jos pukee päälleen toppaliivin ja nämä hihat ja vetää näiden päälle vielä kuoritakin, niin yhdistelmällä pärjää jo aika kylmässä.
Samalla kertaa tein myös pyörään kaksi eri runkolaukkua, mutta niistä kuvat lisätään myöhemmin kun ovat ensin päässeet käyttöön.
Tankohanskat testissä juniorilla, joka ei oikein suostu käyttämään kesähanskoja paksumpia käsineitä kelien kylmetessä. Sateen yllättäessä tankohanskat pääsivät testiin. Tässä hanskat ovat melko alhaalla, mutta tarvittaessa ne voi vetää melkein kyynerpäihin asti.
Ensimmäistä perhepyörää hankkivat usein miettivät näiden vaihtoehtojen välillä. Jos ajatellaan, missä vaiheessa perhepyörä kannattaisi hankkia, niin se olisi toki jo ennen kuin ensimmäinen vauva syntyy. Silloin pyörän käyttöön ehtii totutella rauhassa. Ja kun lapsi syntyy, niin meilläkin on muutama perhe asiakkaana, jotka ovat hakeneet vauvan heti synnytyksen jälkeen kotiin pyörällä. Ja paras pyörävaihtoehto tähän on laatikollinen pyörä. Sen kyytiin voi laittaa sopivan kaukalomallisen ”penkin” jotka sopivat myös pienimmille vauvoille. Eli laatikkopyörä on oikeastaan ainoa vaihtoehti kaikkein pienimpien lasten kuljettamiseen, niinkin pienien jotka eivät vielä osaa itse istua vaan vaativat vielä kaukalon käyttöä. Pienien vauvojen kuljetuksessa on myös tärkeää saada lapset säältä suojaan, eli yleensä kuomun alle. Voikin ajatella niin, että laatikollinen pyörä on kuin lastenvaunut, mutta sillä vain pääsee paljon pidemmälle kuin mihin vaunua työntäen jaksaisi (tai ehtisi) liikkua. Laatikkopyörä on omasta mielestäni usein paras vaihtoehto liikkumiseen. Lapsen saa heti kotipihalla kyytiin ja pyörän voi ajaa yleensä suoraan puistoon tai vaikka kauppaan tai kavereiden luokse. Ei lastenvaunujen nostelua bussiin tai autoon tai sähläystä parkkipaikoilla. Pyöräkärry toki tarjoaa joitain samoja etuja, mutta laatikkopyörässä etu on se, että pieni lapsi on koko ajan näkyvillä.
Lapsi voi mukavasti nukkua päiväunet pyörän kuomun alla.
Kun lapsi kasvaa, niin laatikkopyörän kyytiin saa useita erilaisia penkkivaihtoehtoja. Ne tukevat lasta vielä silloin, kun istuminen ja tasapaino on vielä opittavana. Laatikkopyörän laatikossa on myös tilaa leluille ja kavereille, jotka on kiva pitää lähellä jotta matka sujuu mukavasti. Eri vaihtoehdoista laatikkopyörän etu on myös se, että kun lapsi on edessä näkyvissä, niin tietää mitä siellä tapahtuu. Jos tumput hanskat ja lelut haluaa heittää pois laatikosta, niin vanhempi huomaa sen helpommin kuin jos lapsi matkustaa vanhemman takana. Lapsen tai lasten kanssa on myös helpoin jutella, jos hän on edessä. Laatikon sisällä lapsella on myös turvallinen olo, ja ainakin meidän lapset ovat viihtyneet eri vaihtoehdoista parhaiten laatikon kyydissä. Laatikko myös antaa fyysistä suojaa, ja on yleensä vaihtoehdoista turvallisin. Sen seisontatuki on hyvin leveä, joten pyörä ei kaadu jos lapsi kiipeää itse pyörän kyytiin tai sieltä pois. Jos pyörä sattuu kaatumaan ajossa, niin laatikon alareuna ottaa hyvin nopeasti kiinni ja kaatumista ei usein edes tapahdu, tai jos tapahtuu niin se on hyvin rauhallinen koska painopiste on valmiiksi hyvin matalalla.
Laatikon kyydissä on myös mukava matkustaa, koska lasten istumapaikka on suunnilleen akseleiden puolivälissä. Tällöin renkaiden kulkiessa kuopan tai kanttikiven ylitse, kohdistuu heihin mahdollisimman pieni kiihtyvyys. Pitkäperäpyörässä tai peräkärryssä lapset istuvat suunnilleen akselin kohdalla, jolloin kiihtyvyys kuoppaan ajaessa on suurin. Joissain tavarapyörissä, kuten Riese&Müllerin malleissa, on jousitus edessä ja parhaissa malleissa myös takana (Load). Tämä vaihtoehto tarjoaa lapsille pehmeimmät kyydit.
Joskus kuulee sanonnan, että tällaiselle pyörällä ei olisi kovinkaan paljoa käyttöä kun lapset kasvavat kyydistä ulos. Mutta meillä ainakin vielä 10 v on usein kyydissä ja itse ajan suurimman osan ajosta nykyään laatikollisella pyörällä vaikka kyydissä ei olisi lapsia. Laatikko on helppo lastata. Ostoskärryllinen ruokaa menee kyytiin ja harrastusvälineet tai vaikka koira kulkee tarvittaessa laatikossa.
Yhteenvetona laatikkopyörä tarjoaa lapsille sääsuojaa ja perheen kuljetustarpeisiin paljon tilaa, mutta vie paljon säilytystilaa.
Esimerkkejä malleista on Workcycles Kr8, Bakfiets Cargobike (pitkä ja lyhyt), Riese&Müller Packster ja Load.
Kaukaloistuin Workcycles Kr8:n kyydissä. Kuvassa istuimesta puuttuu turvavyöt ja kiinnitys. Laatikossa on tilaa. Kuvassa Cargobike LongLapsi, koira ja potkupyörä. Cargobike Long. Sateen sattuessa ikkunat voi sulkea ja lapsi on heti säältä suojassa. Lisävarusteena saatava lisäpenkki, Workcycles Kr8. Lasten penkit säätyvät helposti korkeussuunnassa ja ovat kallistettavissa. Laatikkopyörät tarjoavat parhaat ja mukavimmat kyydit!R&M Load 60 ja lastenpyörät peräkärryssäKolmipyörään mahtuu kaikki kyytiin
Pitkäperäpyörät ovat kasvattaneet suosiotaan viimeisen parin vuoden aikana. Ne tarjoavat melko pieneen tilaan mahtuvan ratkaisun, jossa on melko paljon kuljetuskapasiteettia. Ne eivät sovellu kaikkein pienimpien vauvojen kuljetukseen, mutta noin vuoden ikäisestä lapsesta alkaen voi alkaa kuljettamaan yhtä, kahta tai jopa kolmea lasta. Pitkäperäpyörän säilytys on yleensä melko helppoa, sillä ne eivät vie juurikaan enempää tilaa kuin tavallinen pyörä. Kyytiin saa yleensä hyvin yhden lapsen ja paljon tavaraa tai kaksi lasta ja vähän tavaraa. Nämä ovat mainioita välineitä arjen ajoon. Vaikka yhtä lasta voi kuljettaa usein myös tavallisen pyörän lastenistuimessa, niin pitkäperäpyörä tarjoaa paremman ja vakaamman ajettavuuden kuormattuna jos verrataan tavallisiin pyöriin. Laatikkopyöriin verrattuna pitkäperäpyörä on ketterämpi ja kevyempi, mutta sen painopiste on usein korkeampi. Joten käsittely saattaa vaatia riuskoja otteita. Useissa pitkäperäpyörissä on myös tukeva tuplajalka, mutta tukevuudessa se ei vedä vertoja laatikkopyörien jopa 60 senttiä leveille tuille. Laatikkopyörään lapset voi huoletta jättää istumaan jos sisälle unohtui jotain noudettavaa, mutta pitkäperäpyörää ei voi yleensä jättää ilman aikuisen valvontaa lapset kyydissä. Lapset saavat jonkin verran sääsuojaa koska ovat aikuisen selän takana, mutta vaatetukseen tulee silti kiinnittää enemmän huomiota kuin laatikkopyörän kuomun alla. Lasten sadeviitat (jopa kahdella päänreiällä!) ja muut vastaavat vaatteet tarjoavat sääsuojaa. Eli nämä ovat erinomaisia arkiajoneuvoja polkijalle jolla on usein yksi tai useampi lapsi mukana ja kohtuullisesti tavaraa. Ilman lapsia pitkäperäpyörän kyytiin saa perheen viikon ruokaostokset.
Pitkäperäpyörä on aika lavea käsite. Yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan pyörää, jossa tavarateline on normaalipyörää pidempi ja vahvempi. Tavallisten pyörien telineet kestävät usein vain 15, 20 tai 25 kiloa, kun taas pitkäperäpyörissä telineen kantavuus on usein 50…100 kiloa. Osassa pyöriä teline on osa runkoa, joissain teline on irrotettavissa. Akseliväli on jonkin verran tavallista pyörää pidempi, joka tuo vakautta ajoon. Tällaisia pyöriä on esimerkiksi Workcycles Fr8, Tern GSD, Bicicapace Justlong, Riese&Müller Multicharger.
Perhepyörän tulee pysyä pystyssä vaikka lapsi yrittäisi kiivetä sen kyytiin ilman lupaa. Kuvassa Bicicapace Justlong.Pitkäperäpyörässä lapsille pitää pukea riittävästi vaatetta talvella. Kuvassa jo markkinoilta poistunut R&M Transporter.
Workcycles Fr8, lastensatula edessä ja tuplapenkki takana.
Fr8:ssa minipenkki edessä ja maximallinen kuppipenkki takana.
Pitkäperäpyörän kyljessä voi kuljettaa laatikoita. Kuvassa R&M Multicharger.
Lastenkuljetuskärryjä on monenlaisia ja tasoisia. Näiden kanssa kannattaa olla laadusta tarkka. Voiko lapsi ylettyä työntämään kädet renkaisiin? Kestävätkö materiaalit ulkokäyttöä? Kärry tarjoaa kuitenkin joustavuutta kuljetustarpeisiin, sillä sen voi kiinnittää erilaisiin pyöriin. Ja kun kärry on irti, niin pyörä on jälleen tavallinen. Mutta jos verrataan laatikkopyörään, niin kärryä on hieman raskaampi vetää, koska renkaita on enemmän ja yhdistelmässä on enemmän liikkuvia ja joustavia osia. Laatikkopyörässä kaikki massa on saman rungon ja renkaiden päällä, ja ajettavuus on yleensä parempi koska kärry ei esimerkiksi puske päälle. Kannattaa myös huomioida se, että vedettävän kärryn maksimipainojen pitäisi olla yleensä alle 50 kg, joten kaksi hiemankin isompaa lasta ylittää usein kärryjen kantavuuden. Osa kärryistä on myös muutettavissa lastenrattaiksi, joten yhteenvetona voisikin sanoa että kärry on joustava ratkaisu monenlaiseen käyttöön, mutta ei ehkä se paras valinta jos lapsia pitää kuljettaa paljon ja päivittäin.
Pyöräretkellä lastenkuljetuskärryn kanssa.
Tavalliseen polkupyörään voi usein kiinnittää myös lastenistuimen. Näitä on telineeseen tai runkoon kiinnittyviä malleja. On kuitenkin huomattava, että tavallisella pyörällä voi yleensä kuljettaa vain lasta tai tavaraa, mutta ei molempia. Tämä sen vuoksi, että tila ei riitä tai pyörän ajo-ominaisuudet eivät sovi raskaammille lasteille tai painopiste siirtyy näissä epäedulliseen kohtaan esimerkiksi takana istuvan lapsen vuoksi. Kannattaa lukea myös blogitekstimme lastenistuimista. Tai tutustua nettikauppamme valikoimiin.
Polkupyörän takaistuin on yksinkertaisin ratkaisu.
Liikkuvan Laatikon blogissa vierailee tällä kertaa Anne Dahlgren! Hän teki perheensä kanssa noin 100 kilometriä pitkän pyöräretken saaristoon juhannuksena 2020 ja tässä on hänen kertomuksensa matkalta.
Ajatus pienestä pyöräretkestä perheeni kesken heräsi toukokuussa ja keksin, että saariston rengastie olisi tähän loistava vaihtoehto juhannuksen mittaiselle retkelle. En ollut tosin koskaan aiemmin polkenut siellä mutta tuttavani oli suositellut niitä uloimpia saaria erityisesti. Kun tutustuin reittiin tarkemmin niin totesin heti, että koko saariston rengastie sellaiseen olisi muutaman päivän reissuksi liian pitkä 2-vuotiaamme kanssa mutta pieni rengastie ei oikein houkutellut reitiltään.
Katselin karttaa ja ensimmäinen ideani olisi polkea Kustavi – Brändö – Houtskari – Iniö – Kustavi reitin. Tämä idea kaatui kuitenkin jo varattuani majoitukset tälle reitille koska en tajunnut, että yksi lautoista ei kulje ollenkaan juhannuspäivänä. Vain kaksi viikkoa ennen juhannusta jouduin tekemään siis toisen suunnitelman ja perumaan tai muokkaamaan varattuja majoituksia. Aikataulujen ja reittien sumplimiseen saaristolautat.fi sivusto oli ihan mahtava. Tosin erikoispyhinä kannattaa tarkastaa aikataulut vielä kuljetusyhtiöiden omilta sivuilta.
Uusi suunnitelma oli siis Kustavin Heponiemi – Iniö (1. yö) – Houtskari – Korppoo – Nauvo (2. yö) – Rymättylä (3. yö) – Hakkenpää – Heponiemi.
Päätimme myös tavaran minimoimiseksi ja hyvien unien takia yöpyä B&B majoituksissa tai Airbnb:ssä. Telttailukamppeet olisivat vaatineet joko toisen pyöräkärryn tai ainakin kaksi pyörälaukkua lisää.
Kahden ensimmäisen päivän ruokahuoltona meillä oli isovanhemmat, jotka liikkuivat samalla reitillä asuntoauton kanssa. Ilmankin olisi pärjännyt jos olisi vaan katsonut etukäteen missä syödä ja koska. Ravintoloita ja ruokapaikkoja saaristossa ei ole loputtomiin, eli suosittelen kyllä katsomaan vaihtoehtoja läpi etukäteen noiden saarien osalta.
1. päivä: Heponiemi – Iniö
Lähdimme ajamaan kotoa pääkaupunkiseudulta klo 12 maissa tavoitteenamme ehtiä klo 15.20 lauttaan Heponiemestä Iniöön. Matka eteni kuitenkin sen verran hyvin, että ehdimme kuitenkin jo kello 14.20 lähtevään lauttaan, tosin pyörien ja pyöräkärryn pakkaaminen lauttarannan parkkipaikalla oli melkoisen pikainen. Iniön päässä pyöräilyä tuli Iniön kirkonkylälle vain vajaa 6 kilometriä sisältäen vielä toisen lossimatkan. Yövyimme Villa Högbossa. Se oli ihan mukava aamiaismajoitus lähellä mm. ihanaa Cafe Gamla Bankenia sekä vierasvenesatamaa missä oli pieni uimaranta.
Kulkupelimme parkissa ensimmäisellä lauttamatkallaVilla Högbo
2. päivä: Iniö – Houtskari – Korppoo – Nauvo
Ensimmäinen lautta lähti aamulla vasta klo 11.15 Iniön Dalenista Houtskarin Mossalaan. Se maksoi 12 euroa pyörältä. Asuntoauto maksoi jopa 70 euroa. Ennen lautalle menoa kävimme tutustumassa Söderbyn kylään joka oli kyllä lampaineen ja lehmineen näkemisen arvoinen. Sinne meni noin kilometrin mittainen hiekkatie vähän ennen lauttarantaa. Me söimme lounasta lauttamatkan aikana, myös Mossalassa olisi ollut joku satamakahvila/ravintola. Tämän noin 50 min lauttamatkan jälkeen olikin sopivasti tytön päikkäriaika niin ajoimme putkeen Houtskar – Korppoo lautalle. Kilometrejä tuli 23 ja tämän lisäksi kaksi lossimatkaa. Minulle oli etukäteen kehuttu Hyppeis Värdhusissa olevaa ravintolaa mutta nyt se ei oikein sopinut aikatauluihin.
Ehdimme hyvin jo klo 14.20 lauttaan ja ehdimme heittelemään välissä kivia mereen ym. Helle oli aikamoinen! Kittuisin satamasta ei löytynyt oikein hyvää uimapaikkaa etenkään lapselle. Muutenkin reitin varrella oli vähän huonosti ihan sattumanvaraisia uimarantoja ja rannat olivat heinikkoisia ja kivikkoisia. Eli jos joku uimaranta on niin kannattaa hyödyntää!
Korppoon saarelta emme keksineet mitään jännää jotenkin poljimme suoraan Galtbyn satamasta seuraavalle lossille kohti Nauvoa. Nauvon saarella tyttö alkoikin sitten osoittaa hivenen pitkästymisen merkkejä kärryssään. Sieltäkään ei löytynyt oikein mitään erityistä minne pysähtyä. Jotenkin olin etukäteen ajatellut, että kyllä vastaan tulee joku kyläkauppa tai kahvila missä ottaa taukoja mutta siellä oli lähinnä vain heinikkoista peltoa. Tähän kannattaa siis varautua. Tien varrella oli kyltti traktorimuseoon noin 2km päässä, eli se on ainakin potentiaalinen pysähtymispaikka jos jaksaa polkea vähän extraa. Me päätimme jatkaa kuitenkin suorilta Nauvoon ja kohti seuraavaa majoitusta ja uimarantoja. Onneksi tyttö kuitenkin jaksoi vielä tämän pätkän ilman isompi harmituksia. Helteinen keli janotti meitä polkijoita aika tavalla mutta tyttö joi todella vähän ja sekös vähän huolestutti. Onneksi kuitenkin perille päästyämme hän oli kuitenkin taas virtaa täynnä ja jotain välipalaa upposi. Matkaa tälle välille tuli 21 kilometriä eli yhteensä tälle päivälle tuli noin 50 kilometriä poljettavaa.
Yövyimme Majatalo Martassa ja se oli ainakin ihan mieluinen kokemus saunoineen ja rauhallisella paikalla lähellä keskustaa. Läheltä löytyi leikkipaikka, kauppa sekä lukuisia ravintoloita ja muita liikkeitä.
Seuraavan majoituksen olimme varanneet Airbnb:stä Rymättylän keskustan läheltä eli päivämatka ei ollut pitkä. Päätimme siis viettää päivää Nauvossa uiden ja syöden lounasta rauhassa isovanhempien kanssa ennenkuin he lähtivät asuntoautollaan eri suuntaan. Laiva kohti Rymättylää lähti klo 15.30 ja se pysähtyi myös Seilissä. Matka Nauvosta Hankaan maksoi 10 euroa pyörältä. Rymättylässä meitä odotti vielä 15 kilometrin matka poljettavaa tytön ollessa hereillä. Pysähdyimme vähän yli puolessa välissä Röölän venerannassa jätskille. Siellä oli myös ravintola mutta näin juhannuspäivänä se oli melkoisen kiireinen.
Tällä etapilla alkoikin sitten olemaan jo jonkin verran mäkeä – eli se kannattaa huomioida omassa jaksamisessa jos lasti on itselle painava. Me poljimme 17km/h vauhdilla ja hirmuisesti kovempaa ei olisi kyllä mennyt tuossa helteessä.
Seuraava majoituksemme osoittautui erittäin mukavaksi – se oli siis yksityinen pihamökki omakotitalon pihapiirissä idyllisessä pientaloalueella. Pihalla oli trampoliini mikä oli meidän tytön erityinen suosikki, tosin siinä ei ollut verkkoja niin sai olla aika tarkkana! Mökissä olisi ollut pieni keittonurkkaus sekä grilli käytettävissä mutta päätimme mennä pitsalle läheiseen baariravintolaan terassille. Siellä olikin sitten juhannustunnelmaa ihan riittämiin mutta onneksi pitsa oli erittäin maistuvaa!
Matkalla Nauvosta RymättyläänAirbnb majoituksen lähialueita
Aamupäivän otimme rennosti ja kävimme paikallisessa leikkipuistossa ja rannassa. Söimme lounasta majoituksessa ja lähdimme polkemaan päikkäriaikaan klo 12 maissa kohti Teersaloa minne olisi noin 31 kilometrin matka. Tyttö nukahti nopeasti kärryyn ja nukkuikin sitten siihen asti kunnes pysähdyimme Teersalossa. Tämän etapin varrella oli useampi kyläkauppa tai kesäkahvila missä olisi voinut pysähtyä. Tämä väli oli myös vähän vähemmän mäkinen ja matka sujui 20km/h keskarilla.
Teersalossa oli kiva uimaranta jossa pulikoimme siihen asti, että olikin aika lähteä taas lautalle, jonka oli määrä lähteä klo 15.00. Kannattaa siis huomioida, että tämä lautta on vain kevyelle liikenteelle vaikka itse lautta onkin sellainen, että voi kuljettaa autojakin. Aluksi olimme lauttarannassa vähän ihmeissään mikä lautta on oikea kun sieltä lähtee lautta myös Padvaan. Hakkenpäähän menevä lautta on siis se mikä on merkattu ”Saariston rengastien” suuntaan.
Hakkenpäässä on sataman lähellä kiva kahvila-ravintola, jossa söimme reissun ”ties-monennet” jätskit ja pillimehut. Kaveriperheemme kutsuivat meidän läheiselle mökilleen kylään niin jäin sinne tytön kanssa oleilemaan siksi aikaa, että mies polki hakemaan auton Heponiemestä. Hakkenpäästä Heponiemeen oli siis sen noin 26 kilometriä. Tämän osuuden voisi siis polkea jo ensimmäisenä päivänä jos jättäisi auton suoraan Hakkenpäähän eikä Heponiemeen niin kuin me teimme. Tällöin ajomatkat per päivä olisivat vähän tasaisemmat.
Ennen illan ajomatkaa takaisin kotiin kävimme syömässä Pollin Pihassa mikä oli Kustavin tien varrella. Suositukset siitäkin! Sieltä löytyisi myös mtb-rata ajettavaksi mikä on kuulemma kohtuu tekninen.
Meidän karavaaniRymättylän maisemia”Meidän laiva tulee” Teersalossa
Yleistä reissusta:
Olemme aikaisemmin reissanneet tyttömme kanssa melko paljon ja hän on melko sopeutuvainen uusiin tilanteisiin mutta kieltämättä tämä retki vähän jännitti koska olimme ensi kertaa pyörän varassa yönylireissulla. Hän on melko temperamenttinen ja rohkea luonteeltaan mutta tykkää kovasti kokea uusia asioita ja nähdä paikkoja. Tuntuu siltä, että reissussa tulee aina paljon vähemmän mitään harmituksia kuin kotona. Nyt tosian kohti reissun loppua alkoi selvästi väsymys ja helle tuntumaan itse kullakin.
Kiva reissu ja kokemus kaiken kaikkiaan! En kyllä suosittele ainakaan yhtään tiiviimpää tahtia pienen lapsen kanssa, että ehtii myös leikkimään ja oleilemaan. Meillä aikataulua helpotti tosiaan isovanhempien ”huoltoauto” ruokien osalta vaikka itse kaikki varusteet kyllä kuskattiin. Poljettuja kilometrejä kertyi yhteensä koko porukalle noin 100 ja miehelle noin 20 enemmän. Lautta- ja lossimatkoja oli yhteensä 10 jos pysyin laskuissa mukana. Kannattaa vähän katsella niiden aikatauluja etukäteen. Ei muuta kuin mukavaa reissua jos joku tämän lukijoista päättää lähteä myös!
Reittikartta Googlesta. (Google ei tunnista Teersalo – Hakkenpää lauttaa kulkureitiksi)
Varusteista olennaisimmat:
Thule Chariot Cross Sport 1 pyöräkärry Koo-di merkkinen UV-suoja ja pimennys kärryyn (sopii hyvin Thuleen Chariottiin) Cyclocross pyörät Toisessa pyörässä Thulen Pack’n Pedal Tour Rack XT sekä 2 x 25l Thulen Shield laukkua Selässä 8L juoksureput jotka oli kätevät mm lautoilla kun sinne sai lompakot yms Matkapotta (ihan ehdoton pottaiässä olevalle!) Paljon hedelmäsoseita ja pillimehuja yms tytölle Itselle eväänä lähinnä salamipötköjä ja vähän karkkia Liikaa vaihtovaatteita Retkipyyhkeet
Elämme poikkeuksellista aikaa jolloin maailmanlaajuisesti olemme kokeneet suuria muutoksia. Koronalla on ollut vaikutusta lähes kaikkeen toimintaamme, myös liikkumiseen. Nykyinen poikkeustilanne tulee aiheuttamaan pitkäkestoisia, jopa pysyviä, muutoksia arjen käytäntöihimme. Haluaisin huomioida seuraavaksi niitä muutoksia, jotka mahdollisesti ja toivottavasti jäävät osaltaan pysyviksi.
Toinen muutos on ollut merkittävä kasvu ruuan ja pakettien kotiinkuljetuksessa. Ja tämä on se asia, josta haluan hieman puhua. Tavarapyörät ovat Suomessa ensisijaisesti olleet lapsiperheiden käytössä. Monissa maissa on kuitenkin myös yrityksissä havahduttu niiden etuihin kaupunkiliikenteessä. Tavarapyörä on kätevä, nopea ja yritykselle edullisempi vaihtoehto kuin auton käyttö. Ja todella puhdas ja päästöiltään pieni verrattuna raskaampiin ajoneuvoihin. Ruuan ja tavaroiden kuljetuksessa sillä pääsee suoraan oven viereen tai sisäpihalle, eikä sen pysäköinti tuota ongelmia ahtaissakaan paikoissa. Se on myös turvallisempi tapa toimittaa tuotteita vilkkailla alueilla, se ei aiheuta vaaraa ympäristöönsä kuten isommat ajoneuvot. Pyörän kuljettajalla on rajoittamaton näköyhteys ympäristöön, toisin kuin jakeluauton kuljettajalla jonka näkökenttää haittaa monet auton rakenteet.
Riese&Müller Packster 80
Esimerkiksi Riese&Müller Packster 80 on iso tavarapyörä, jonka kokonaiskantavuus on 200 kg, eli tähän voi n.100 kg kuorman. Sen etuosa on varustettavissa isolla laatikolla tavaroiden kuljetukseen. Tähän voin tarjota myös 2coolin lämpölaukkuja elintarvikkeiden kuljetukseen, joissa ladattavilla lämpölevyillä ruoan ja juoman saa pysymään kuumana tai kylmänä. Tämän pyörän etu on nopeus ja sähköavustus. Eli ruoan toimitus on nopeaa ja työ lähetille kevyttä. Tästäpyörästä saa myös rekisteröitävää mopomallia, jolla homma hoituu vielä nopeammin. Kesän tai koronan jälkeen pyörä on tarvittaessa muokattavissa helposti lisävarusteilla muuhun käyttöön, kuten lastenkuljetukseen. Tässä mallissa on edessä jousitus, jotta tuetteet eivät tärise kuljetuksen aikana. Meiltä löytyy myös täysin jousitettu malli Riese&Müller Load 60 tai 75 , jolla kuljetuksen laatu nousee entisestään.
Jotta voisimme nauttia puhtaammasta kaupunkien ilmasta myös jatkossa, Riese&Müllerillä on tällä hetkellä yrityksille kohdennettu tarjouskampanja, jotta saisimme yritysten ja lähettien ajoneuvoista ympäristöystävällisempiä ja kaupunkeihin paremmin sopivia. Kysy lisää.
Riese&Müller Load 75 lukittavalla kannellaCargobike yrityslaatikolla varustettunaKylmälaukulla varustettu pyörä
Packster2 70:een saa nykyään jo tehdastilauksena EPP-materiaalista valmistetun lukittavan kuljetuslaatikon. Sen tilavuus on 375L, joten tuon avulla esimerkiksi Catering-palvelu voi kuljettaa jo hyvän määrän ruokaa. Huomaa, että pyörästä on saatavilla myös täysjousitettu malli, joka on kiva jos kuljettaa samalla sekä herkkiä ruokia, että vaikka astiastoa. Itsekin olen ajanut aikoinaan yhden catering-lastin Suomenlinnaan, joka on hyvä esimerkki paikasta johon on helpompi viedä tavaraa pyörällä kuin autolla. Ja sama koskee myös monia keskustan paikkoja. Huomaa, että pyörän voi isompiin rakennuksiin viedä suoraan sisälle lastausta varten.
Riese & Müllerin Load on ollut jo vuosien ajan edelläkävijä. Nopeana 45 km/h mallina saatava laatikollinen tavarafillari jossa on täysjousitus on yhä ainutlaatuinen pyörä ajettavuudeltaan. Mallia on uudistettu kattavasti kaudelle 2020. On huomioitava, että tämä kirjoitus esittelee nimenomaan pääosin Load 60 Rohloff HS mallia, mutta pyörä on toki saatavana myös monissa muissa varusteluversioissa, kuten polkupyörämallina jonka sähköavustus loppuu 25 km/h nopeudessa. Kovempaakin sillä toki pääsee, mutta vain HS mallissa sähköavustus auttaa polkijaa 45 km/h nopeuteen asti. Merkittävimmät uutuudet kaudelle 2020 ovat uusi Boschin Cargo Line -moottori, joka on jo ns. neljättä sukupolvea Boschin valikoimassa. Uuden moottorin myötä pyörään on nyt saatavilla myös Rohloffin vaihteisto hihnavetoon yhdistettynä. R&M ei toki tyytynyt valitsemaan pelkkää vaihteistoa, vaan yhdisti nyt ensimmäistä kertaa tavarapyörissä Rohloffiin myös E-14 vaihtajan. Se on sähköinen vaihtaja, joka toimii yhteistyössä moottorin kanssa. Pyörässä ei siis ole ensimmäistäkään vaijeria, ei vaihteissa eikä jarruissa. Tämä takaa varman toiminnan myös talvella, koska pyörässä ei ole vaijereita eikä niiden kuoria jotka voisivat kerätä kosteutta tai jäätyä pakkasella. Pyörässä on huikea määrä pieniä yksityiskohtia. Lisäksi lisävarusteiden lista on pitkä, joten kannattaa tutustua ainakin jälkimmäisiin Riese&Müllerin sivujen kautta. Ja kuten tavallista, jos haluat tilata pyörän, ota talteen pyörän konfiguraatiokoodi ja kerro se meille niin pyörän tilaaminen etenee helpoiten. Tai poikkea koeajolle ja katsomme sopivan mallin ja varusteet yhdessä.
Load 60 Rohloff HS malli Sunset värissä.
Tähän koeajomalliin valitsin pressupeitteen. Se on kätevä, jos ylipakkaat laatikkoa paljon. Esimerkkikuvia tuosta löytänet FB-sivujemme kautta. 2020 malleihin on toki saatavilla myös lukittava kova kansi tai kuomu lapsia varten.
HS mallit rekisteröidään ja liikennevakuutetaan, jonka jälkeen niillä saa ajaa 45 km/h. Rekisterikilven ja takavalon yhteydessä on nykyään myös jarruvalot.
Mikäs nappi se siinä vasemman kahvan vieressä on? No töötti tottakai. 🙂 Ja sekin on kaudella 2020 voimakkaampi kuin ennen. Nyt äänenvoimakkuus on samaa luokkaa moottoripyörien ja autojen kanssa.
Jaahas, oikean kahvan vieressäkin on uutta nappia kaudella 2020. Valot ovat HS mallissa aina päällä, mutta tuon napin avulla vaihdetaan lyhyiden ja pitkien ajovalojen välillä.
Supernovan M99 mini valo on kirkkaampi kuin tämä kuva antaa ymmärtää. Sanoisin että valo on kirkkaampi kuin monissa polttomoottorimopoissa tai vanhemmissa moottoripyörissä.
Tavallisesti pyörä on varustettu Boschin Intuvia -näytöllä, mutta tässä on lisävarusteena saatava Nyon-näyttö josta löytyy mm. navigaattori. Nyon on ohjattavissa ajon aikana peukkujoystikilla (ei kuvissa mukana) ja keskustelee myös kännykän ja tietokoneen kanssa.
Tehokkaat levyjarrut ja Rohloffin E-14 vaihtaja.
Cargo-Line Speed moottori takaa nopeudet 45 km/h asti. Kuvissa näkyy yhdellä 500 Wh akulla varustettu malli, mutta myös 1000 Wh Double Battery on saatavilla lisävarusteena.
Hihnaveto ja täysjousitus tyylikkäästi toteutettuna.
Kuormatilaan on saatavilla myös ns. hansikaslokero. Sopii monien tavaroiden säilyttämiseen tai vaikka antamaa lisätilaa matkustajien jaloille.
Uudet penkit ovat korkeussäädettävissä helposti.
Ja myös kallistettavissa.
Tässä kuvassa näkyy vielä keskittyminen yksityiskohtiin. Lokasuojan jälkeen hansikaslokeron alareunassa on vielä toinen roiskeläppä. Tiestä irtoava vesi pysähtyy viimeistään siihen ja pitää polkijan lisäksi myös moottorin ja takimmaisen alaohjainlaakerin puhtaampana. Seisontatuki on yhtä leveä kuin laatikko, joka takaa pyörän pysymisen pystyssä myös lapsien itse kiivetessä pyörän kyytiin tai sieltä pois.
Packster 60 on kyseisen mallin keskimmäinen versio. Packster 40 on lyhyt ja kapea, Packster 80 taasen jo hyvin suurilaatikkoinen malli. Kahden isoimman mallin laatikot ovat yhtä leveät, joten Packster 60 tarjoaa laatikon pituuteen nähden melko reilusti tilaa kahdelle lapselle. Hartiasuunnassa ei tule ahdasta leveiden penkkien ansiosta. Uusin vuosimalli 2020 tarjoaa uutena ominaisuutena esimerkiksi säädettävät matkustajien penkit. Penkeistä löytyy nyt selkänojan korkeuden pikasäätö, kuten myös kallistusmahdollisuus. Kuvissa esiintyvässä Vario-mallissa on hihnaveto, joka on tasaisesti lisännyt suosiotaan jo useamman vuoden ajan. Paikallisen pyörähuollon mekaanikko tai sinä itse varmasti tulet kiittämään tätä valintaa tulevien vuosien aikana. Hihnavetoisen pyörän käyttö- ja huolto on paljon puhtaampaa kun ketjuja ei tarvitse voidella ja puhdistaa. Pyörä löytyy meiltä koeajoon ja on myös tilattavissa kauttamme. Eri mallivaihtoehdot ja lisävarusteet löydät Riese&Müllerin sivujen kautta. Jos lähetät meille pyörän konfigurointikoodin niin tilaus etenee helpoiten, mutta toki autamme tarvittaessa aivan alusta alkaen. Toisinaan tätä pyörää löytyy toki meiltä myös heti ajoon, joten kannattaa kysyä löytyykö sopiva malli heti valmiina.
R&M Packster 60 Vario.
Tyylikäs kokonaisuus. R&M Packster 60 Vario.
Lasten penkit säätyvät helposti korkeussuunnassa ja ovat kallistettavissa.
Hihnaveto! Viimeisen kolmen tai neljän vuoden aikana hihnaveto on jatkuvasti lisännyt suosiota, eikä ihme. Hihna pitää polkijan lahkeet, pyörän ja uteliaat pienten lasten sormet ja vaatteet puhtaana. Ei kitiseviä ketjuja, ei ongelmia ruosteesta. Huoleton ja hyvä vaihtoehto ketjuille. Tässä Vario-mallissa vaihteena on Enviolon (NuVinci) portaaton vaihde.
Bosch Performance-sarjan moottorissa on vääntöä ja yhdessä 500 Wh akun kanssa tarjoaa pitkän toimintasäteen. R&M Packster 60
Satulatolpan jousto tarjoaa polkijalle lisämukavuutta. R&M Packster 60
Ohjaustangosta löytyy korkeuden pikasäätö.
Bosch Purion näyttö tarjoaa oleelliset tiedot yksinkertaisessa ja kestävässä paketissa.
Busch&Müllerin kirkas takavalo, vakiovarusteena tottakai. Kesällä 2020 uuden lain myötä takavalo on pakollinen varuste myös Suomessa.
Supernovan tehokas etuvalo. R&M Packster 60 Vario
Joustokeula tuo mukavuutta matkustajille ja kuljettajalle.
R&M Packster 60
Kuomu ”tuulilasi”-asennossa. Ilma vaihtuu mutta pahin viima pysyy poissa silmistä.
Matkustajilla on mukavat maisemat ja säältä suojaa. R&M Packster 60
Sähköinen liikkuminen on hyvä kehityssuunta, joka parantaa liikkumisen energiatehokkuutta kun riippuvuus öljystä vähenee. Tällä hetkellä suurin puhe ja hypetys tapahtuu sähköautojen ympärillä. Sitä on helppo edistää, osin sen takia että se on helppo selittää kansantajuisesti. Sähköauton periaate on yksinkertainen: energia varastoidaan akkuun, josta se johdetaan sähkömoottorille joka liikuttaa autoa. Aivan kuin lasten leluissa tai taskulampussa. Yksinkertaista ja ymmärrettävää. Viime päivinä mediassa muistutettiin myös siitä, että vetyautojakin on tulevaisuudessa. Tekniikka on pääosin sama kuin sähköautossa. Akku on pienempi, ja sitä ladataan polttokennolla. Polttokenno muuntaa esimerkiksi vedyn sisältämää energiaa sähköksi, joka saatetaan varastoida vielä akkuun tai superkapasitoriin ennen kuin se johdetaan sähkömoottorille. Mediassa on keskusteltu sähköautoista osin myös kriittiseen sävyyn. Esimerkiksi siitä, mistä saadaan riittävästi raaka-ainetta akkuja varten ja miten akkujen kierrätys hoidetaan? Laajamittaisessa liikenteen sähköistämisessä on haasteita, jos se tehdään käyttämällä suhteellisen raskaita ja suurikokoisia ajoneuvoja. Kaiken tämän hypen keskellä tuntuu siltä, että onko kukaan muistanut ajatella tätä asiaa hieman laajemmasta näkökulmasta. Eli miten ja minkälaisilla ajoneuvoilla (sähköinen) liikkuminen järjestelmänä kannattaa toteuttaa? Sähköauto ei ole ainoa mahdollisuus. Sähköpyörä on myös yksinkertainen ja helposti lähestyttävä sähköinen ajoneuvo. Seuraavissa kuvissa esitetään muutamia faktoja, joissa verrataan sähköpyörän ja -auton ominaisuuksia toisiinsa. Esimerkiksi se kannattaa ymmärtää, että samalla määrällä akkumateriaalia voi valmistaa liki kaksisataa sähköpyörän akkua, tai yhden sähköauton akun. Jos olemme huolissamme esimerkiksi akkumateriaalin riittävyydestä ja haluamme sähköistää kaupunkien liikennettä, niin resurssien käytön suhteen sähköistäminen kannattaa tehdä suurelta osin sähköpyörien avulla. Tai jos ollaan huolissaan energiankulutuksesta, niin sama asia. Tai jos mietitään katupölyn määrää ja nastarenkaiden vaikutusta, niin sähköpyörä on yhä ylivoimainen ratkaisu. Sähköpyörä tarjoaa myös ihmisen kokoista liikkumista, ilman ruuhkia. Ja terveyshyötyjä siinä ohessa. Eli vanha polttomoottoriauto kannattaa ensisijaisesta korvata sähköpyörällä kaupunkiliikenteessä, ja vasta sen jälkeen kannattaa miettiä sähköautoa vaihtoehtona. (Esitys: Aalto Energy Breakfast: Electromobility Ecosystems -tapahtumasta 24.10.2019)
Päivitys 14.11.2019: Ensimmäisen vuorokauden aikana tämä artikkeli oli luettu Liikkuvan Laatikon facebooksivuilla yli 9000 kertaa. Koska aihe selvästi kiinnostaa, niin lisää vastaavia vertailuja voitte lukea esimerkiksi Sustainable energy -without the hot air -kirjasta sivulta 254 alkaen. Kirjalla on jo ikää kymmenisen vuotta, mutta fysiikan lait ovat onneksi pysyneet ennallaan. Tämä on ajankohtaista myös siksi, että eilen Hollannissa pienennettiin suurimpia nopeusrajoituksia 130 km/h ->100 km/h moottoriteillä. Se oli tehtävä päästöjen pienentämiseksi. Kuten edellä mainitussa kirjassa ja wikipediassa todetaan, ilmanvastus nousee toiseen potenssiin suhteessa nopeuteen. Tehonkulutus nousee jopa kolmanteen potenssiin suhteessa nopeuteen. Nopeammin ajaessa toki päästään perille lyhyemmässä ajassa, mutta fysiikan lakien mukaan ilmanvastuksesta johtuva energiankulutus nousee silti toiseen potenssiin suhteessa nopeuteen. Eli kaksinkertainen nopeus vaatii kahdeksankertaisen tehon ja nelinkertaisen energiamäärän. Toisin sanoen, Hollantilaisten päätös laskea maksiminopeuksia on tehokas keino pienentää liikenteen päästöjä. Eikä se edes vaadi mitään uutta tekniikkaa tai muutoksia liikennejärjestelmään. Jos, ja kun, Suomessa halutaan pudottaa liikenteen energiankulutusta niin myös täällä yksi keino on nopeuden rajoittaminen, myös moottoriteillä. Esimerkiksi Ruotsissa on jo yleisesti käytössä 110 km/h rajoitukset. Alhaisemmat nopeusrajoitukset ovat eduksi myös sähköautoille, koska niiden toimintasäde kasvaa.
Y-trailer! Mitä sinä tekisit pyörän peräkärryllä? Vuosien kuluessa omat ja asiakkaiden kokemukset ovat olleet erinomaisia tästä kärrystä. Sitä käytetään retkeilyssä, catering-palveluissa, kajakin kuljettamiseen, koiran kuljetukseen, leijalaudan ja tarvikkeiden kuljettamiseen sekä kaikkien muiden mahdollisten tavaroiden kuljettamiseen. Yleensä kärryä vedetään pyörällä, mutta se soveltuu talutuskahvalla myös muiden tavaroiden kuljettamiseen. Itse siirtelen sillä usein isoja ja raskaita laatikoilla pihamaalla tai varastossa. Syksyisin kärryn lavalla olevan laatikkoon voi kerätä omenat ja ne voi sillä suoraan hinata läheiselle mehupuristamolle. Kohta meille saapuu uusi erä uusimpia kärryjä, joten sitä ennen siivoamme edellistä mallia tarjoushinnalla. Joten nyt voit valita joko edullisemman vanhemman mallin tai uuden päivitetyn mallin.
Edellinen malli: pieni 289€, iso 309€ Uudet kärryt: pieni 330, iso 360€ Vanhat mallit saatavilla kunnes loppuvat.
Koskikajakki ja Y-surf -teline. Pidemmän vetoaisan avulla kulkevat myös pidemmät kajakit.
Arkkuun mahtuu erinomaisesti paljon tavaraa retkille tai työhön.
Arkun kanteen voi tarvittaessa laittaa kiinnikkeet hihnoja varten. Tällöin päälle saa kiinni vaikka päivärepun tai makuualustat.
Y-Trailer Large ja 155 L laatikko
Pieni Y-trailer taittofillarin perässä.
Y-trailerin isomman mallin kyytiin mahtuu kokoontaittuva laatikko, jonka tilavuus on noin 170L.
Y-trailer large ja Loooong-vetoaisa. Kyydissä yli 5 m pitkiä pattinkeja. Vetopyöränä Gr8
Fr8 fillari isomman Y-kärryn lavalla. Tässä on lisävarusteista käytössä Loooong-vetoaisa, ja siitä noin kolmasosa käytössä. Tällöin saa helposti noin parimetriset kuormat kyytiin, mutta aisan voi jatkaa myös kolmemetriseksi, jolloin mukana kulkee vaikka kuuden metrin mittainen kajakki tai pitkät kakkosneloset.
Vihdoin! Uusi Riese&Müller Multicharger on saapunut. 🙂 Jos kaipaat hyvää sähköavusteista kaupunkipyörää yhden ison tai vaikka kahden pienen lapsen kuljettamiseen niin Multicharger vastaa hyvin tarpeeseen. Se on varustettu keskipitkällä/pitkällä takatavaratelineellä ja etutelineellä. Jos tälle pyörälle pitää antaa jokin luokitus, niin itse nimeän tämän pitkäperäpyöräksi. Tai keskimittaiseksi. Oli miten oli, niin tämän tyyppinen pyörä on siitä kiva, että se on erinomainen ajaa ilman lapsia, mutta kuormattunakin se kulkee vakaasti ja turvallisesti. Taakse mahtuu hyvin yksi lapsi ja pyörälaukut, jolloin arjen tavarat ja ruokaostokset saa kulkemaan kätevästi. Etutelineeltä löytyy tarvittaessa lisätilaa vielä yhdelle kassille tai repulle.
R&M Multicharger Vario varustettuna tupla-akulla (2x500Wh=1000Wh) ja hihnavedolla sekä lastenkuljetuspaketilla tavaratelineellä (pehmuste, jalkatapit, kiinnipitokahva).
Ympärivuotisesti pyörällä ajavat varmasti arvostavat normaalikokoisia renkaita (55-559=26″), jolloin pyörä kulkee lumessakin hyvin ja kunnon nastarenkaat mahtuvat pyörimään lokarien kanssa. Lisäksi menoa tasoittaa etujousitus ja jousitettu satulatolppa. Mukavuutta arkeen. Pyörä on myös varustettu kaikilla arjessa tarvittavilla varusteilla. Lokareilla, tehokkailla etu- ja takavaloilla ja tukevalla seisontajalalla. NuVincilla tai 8v. napavaihteella varustetuissa malleissa on tukeva tuplajalka, ketjuvaihteellisissa tukeva sivujalka.
Pehmustettu tavarateline, jalkatapit ja kiinnipitokahva matkustajalle.
Tuplajalka pitää pyörän tukevasti pystyssä.
Liikkuvan Laatikon koeajomalli (kuvissa) on varustettu portaattomalla NuVincin (Enviolo) vaihteella ja Gatesin hihnavedolla. Hihnaveto on monille vielä uusi tuttavuus, mutta asia johon kannattaa kiinnittää huomiota. Hihna ei vaadi voitelua (eikä rasvaista puhdistustyötä), on venymätön eikä likaa lahkeita tai sormia. Ketjuihin verrattuna sen huoltotarve on olematon. Hihnan ansiosta pyörän ulkoiset osat pysyvät käytännössä vapaana rasvasta, joten pyörän kanssa ei likaa itseään ja pyörän puhdistus on helppoa. Pyörää pestessä samalla harjalla ja vedellä voi pyyhkäistä puhtaaksi myös hihnan, jos siihen on likaa sattunut tarttumaan. Eli kaikenkaikkiaan sanoisin, että hihnavedot ovat tulevaisuuden vaihtoehto joka yleistyy pyörissä tulevina vuosina. Tällä hetkellä R&M:n valikoimissa hihnaveto on saatavilla NuVincin ja Rohloffin vaihteiden kanssa. Ei enää rasvaisia housunlahkeita, jos valitset hihnavedon.
Gatesin hihnaveto pitää pyörän, polkijan ja matkustajan puhtaana. Kuvassa näkyy myös takamatkustajan jalkatapit. Jalkatapit on nivelöity, eli ne taittuvat tarvittaessa ylös.
Multichargerista on saatavilla kaksi eri versiota: Multicharger ja Multicharger Mixte matalammalla unisex-rungolla. Molemmissa on ensimmäinen akku rungon alaputken sisällä piilossa luukun takana. Korkeamman rungon saa lisäksi varustettua tupla-akulla, jolloin pyörään saa huikean 1000Wh akkukapasiteetin. Boschin sivuilta löytyy laskuri, jonka avulla voi arvioida pyörällä saavutettavaa ajomatkaa. Laskurissa voi muuttaa moottoreita, akkuja, ympäristöoloja jne, jolloin laskuria antaa mielestäni melko realistisen kuvan uuden pyörän ajomatkasta. Parhaimmissa olosuhteissa laskuri antaa tupla-akulliselle pyörälle jopa 240 km ajomatkoja kevyellä avustuksella, huonoimmissa mahdollisissa oloissakin suurimmalla avustuksella vielä 40 km. Pyörän mittari on älykäs, ja tarkkailee kulutusta reaaliajassa ja käyttää myös historiatietoa avuksi jäljellä olevan ajomatkan arvioimiseksi. Tällä pyörällä on ajettu vasta vähän, mutta silloinkin yleensä lapsi kyydissä. Ajon perusteella pyörä arvioi että tuollaista ajoa pienimmällä avustuksella pääsisi noin 160 km. Eli vaikkapa Ahvenanmaan pyöräretken ajaisi helposti jopa ilman latausta. Latauksesta puheenollen, Bosch tarjoaa nykyään kolmea laturia. 6A pikalaturi, 4A vakiolaturi ja 2A matkalaturi. Noista voi tarpeen mukaan valita sopivan. Tupla-akullisen pyörän mukana toimitettava laturi on 6A pikalaturi.
Multicharger
Multicharger Mixte
Rungon sisällä piilossa on yksi akku, ja lisävarusteena valittava lisä-akku tulee näkyviin alaputken päälle.
Riese&Müller Load 75 on tämän kauden merkittävimpiä tavarafillariuutuuksia. Load 60 on ollut markkinoilla jo nelisen vuotta. Se on erinomainen pyörä yhden ”ison” tai kahden pienen lapsen kuljettamiseen. Pyörä on myös erinomainen ajettava myös ilman matkustajia. Omassa käytössä se onkin ollut suosittu valinta esimerkiksi ajossa harrastuksiin tai vaikka ostoksille. Laatikkoon on helppo lastata tavarat ja ainakin yksi lapsi. Maininnan arvoista on pyörän täysjousitus jota myös matkustajat arvostavat kanttikiviä ylitettäessä. Erityistä on myös se, että tätä mallia saa myös nopeana 45 km/h mallina. Pyörän rajoituksena on ollut oikeastaan se, jos kyytiin tulee kaksi lasta. Meillä lapset ovat nyt yhteensä noin 55 kilon kokoiset ja lasten mahduttaminen Load 60:n laatikkoon vaatii jo hyvää sisarussopua. Tämän vuoksi usein kahden lapsen kanssa on otettu ajoon Cargobike tai Workcyclesin Kr8 jonka isompaan laatikkoon myös kaksi lasta mahtuu hyvin. Joka vuosi pyörään on tullut pieniä uudistuksia, mutta nyt se sai rinnalleen isomman mallin, Load 75:n.
Riese&Muller Load 75. Tässä on paikoillaan kuomu, joka on erittäin tilava.
Load 75:n merkittävin ero Load 60:een on siis isompi laatikko. Laatikon mittaa on kasvatettu 15 senttiä, ja samalla leveyttä on kasvatettu hieman. Sattumaa tai ei, niin nyt laatikko on samoissa mitoissa Workcycles Kr8:n tai Cargobiken kanssa. Kokemus on osoittanut, että tuo on aika hyvä koko esimerkiksi kahden lapsen kuljettamiseen. Tai jos mukana on yksi pieni, niin laatikon pohjalla mahtuu ottamaan vaikka päiväunet. Sekään ei liene sattumaa, että tämä pyörämalli julkaistiin samoihin aikoihin kun toinen yrityksen perustajista sai kolmannen lapsen. Tämän vuoksi Load 75:n on ensimmäinen R&M:n malli jossa on huomioitu jopa kolmen lapsen kuljettaminen laatikossa. Lisävarustelistalta on saatavilla penkit kolmelle lapselle. Tämä on vaatinut myös kuomun suunnittelua uudelleen. Load 60:n kuomu on suunniteltu aika siroksi, mutta vastaavasti sen alle mahtuu hyvin yleensä vain yksi lapsi (toki sitä voi pitää tuulilasiasennossa kahden lapsen kanssa). Load 75:n kuomu on kuitenkin suunniteltu isommaksi, ja sinne todella mahtuu jopa kolme lasta. Verrattuna Kr8:in tai Cargobiken kuomuun tämä kuomu on korkeampi, etenkin etuosasta. Load 75:n istuinpehmuste on suoraan laatikon pohjalla, joka takaa riittävän korkeuden kuomun alla myös pitkille lapsille kypärä päässä. Kuomun mukana tulee myös aurinkosuoja. Hyvä lisä esimerkiksi silloin jos lapsi nukahtaa pyörän kyytiin ottamaan päiväunet. Aurinkosuojan voi kiinnittää kuomun ulkopintaan haluttuun kohtaan ja vastaavasti muut luukut voi jättää auki jotta ilma vaihtuu. Ja suojaa voinee käyttää myös pyörän ulkosäilytyksessä pitämään ikkunat kuivana ja puhtaana. Kuomu on lisäksi muotoiltu siten, että se pitää kuljettajan alavartalon melko hyvin suojassa viimalta ja vedeltä.
Load 75:n kuomu on erittäin tilava.
Varuste ja lisävarustelista on vaikuttava. Laatikkoja saa eri korkuisia, lastenistuimilla tai ilman. Vaihdevaihtoehtoja on useita. Pyörässä on aina Boschin Performance sarjan moottori vähintään 500 Wh akun kanssa. Avustusjärjestelmän maksiminopeudeksi voi valita 25 km/h (polkupyörä) tai 45 km/h (rekisteröinti mopoksi) ja malliin on saatavilla myös tupla-akku, jolloin kapasiteetti on yhteensä 1000 Wh. Näinkin kookkaassa pyörässä mopomallina toimintasäde sähköllä on jopa yli 130 km pienellä avustuksella, ja noin 60 km isommalla avustuksella. Pyörämallit voi valita tavaratelineellä tai ilman, 45 km/h mallit tulevat aina tavaratelineellä varustettuna. Näissä nopeissa malleissa on myös jarruvalot ja töötti. Loadeissa on muuten myös ohjaustangon korkeuden ja kallistuksen pikasäätö, jonka avulla myös hyvinkin erimittaiset kuljettajat voivat nopeasti muuttaa ohjaamon mittoja.
Lopuksi vielä muutama kokovertailukuva Load 60:n ja Cargobiken kanssa.
