Kerran kymmenessä vuodessa on hyvä kirjoitella talvipyöräilyvinkkejä, joten taas on sen aika. Ensimmäisen osan vuodelta 2014 voit lukea täältä. Ja olihan siinä välissä myös arkipyöräilyn sijasta harrastepyöräilyjuttu Fillaripäiväkirjan toimesta. Mutta tällä kertaa keskitytään hetki vaatetukseen. Itse olen ulkoillut paljon aina, joten olen kenties pitänyt kerrospukeutumista ja muita vaatetusjuttuja itsestäänselvyytenä, enkä ole niistä sen enempää kirjoittanut aiemmin. Mutta tässä hieman juttua kerrospukeutumisesta, ja hieman erityisempiä vinkkejä pyöräilyn näkökulmasta.

Lähtökohdat talvipyöräilyyn

Itse olen noin 70+ kg painava ja 185+ senttiä pitkä, hyväkuntoinen, ja suhteellisen herkästi tulee hiki liikunnassa, myös talvella. Joskin todettakoon, että keskitytään tällä kertaa pääosin arkipyöräilyyn, jossa minulla on nykyään käytössä sähköpyörä. HYvin usein laatikollinen pyörä, joka suojaa aika hyvin jalkoja viimalta ja roiskeilta. Sähköpyörä muuttaa talvipyöräilyssä paljon siinä mielessä, että omaa rasitustasoa on paljon helpompi säätää kuin luomupyörällä. Tällä tarkoitan sitä, että jos sähköpyörällä ajaessa meinaa tulla kylmä, niin lasken pyörän avustustehoa ja poljen enemmän itse, jotta tulee lämmin. Tai jos on lämmin, niin pidän avustuksen isolla ja annan pyörän viedä. Tämän ansiosta käytän talvella enimmäkseen toppatakkia pyöräillessä. Ja vastaavasti jaloissa ainakin tuulenpitävää, ehkä jopa ohutta toppaa. Mutta artikkeli pysyy selkeämpänä, niin pilkotaan vaatetus osiin (raajoista) ylhäältä alaspäin, ja lämpimästä kylmään ilmaan.

Päähineet

Syksyn viiletessä menee ensin päähän pipo, ja mielellään vielä tuulenpitävää mallia oleva. Esimerkiksi tämän tyylistä tai vastaavaa olen pitänyt. Ainakin pantaosa on hyvä olla tuulenpitävä edestä. Päälaella voi olla hengittävää kangasta. Todella kylmässä toki koko lakki voi olla tuulenpitävä. Itse pidän pipon päällä pääosin pyöräilykypärää, mutta kylmässä toimii myös laskettelukypärä ja laskettelulasit. Todella kylmässä on ollut joskus käytössä myös ”karvalakki”. Jos ajelee suojaisia väyliä hissukseen, niin tuokin suojaa pahimmilta kolhuilta, joskaan ei ihan kypärän tasoisesti. Jos ei halua hankkia kovin monia pipoja, niin oikeastaan kahdella pärjää ympäri vuoden. Ohut villa tai fleecepipo, ja ohut tuulenpitävä pipo. Noista voi valita jomman kumman, tai jos pukee molemmat päällekkäin, niin sillä pärjää jo hyvinkin kylmässä. Kahdessa pipossa on myös se hyvä puoli, että jos aamulla on työmatkalla on kylmä, voi käyttää kahta pipoa, ja iltapäivällä paluumatkassa lämpimässä voi käyttää vain yhtä.

Kaulan ja pään suojaksi kylmillä keleille voi laittaa myös kypärähupun. itsellä on ollut käytössä esimerkiksi Acliman malleja. Mainittakoon sieltä arktisiinkin oloihin sopiva Aclima Doublewool Balaclava, jonka erikoisuus on suun eteen tuleva verkko. Tuolla pärjää sitten jo todella kylmissä oloissa vaikka tulisi viimaa kasvoihin. Itse pidän näissä kypärähupuissa isosta kaulaosasta, jotta kaulaan ei pääse viimaa takin kauluksesta. Yksi malli tällaisesta on beea.fi myymä ”Ninjako” merinovillakaulurin ja lakin yhdistelmä. En ole kyseistä huppua/kauluria käyttänyt itse, mutta minulla on vastaavan kokoinen kauluri ja huppu erikseen. Noiden asusteiden etu on se, että ne on helppo pukea ja riisua. Jos esimerkiksi polkee konttorille hommiin, niin tuollaisen ison kaulurin voi pukea suoraan työvaatteiden päälle, ja se on helppo ja nopea ottaa pois päältä vaikka pihalla ennen kuin astelee sisälle työpaikalle tai asiakastapaamiseen. Käytännössä olen kokenut, että tuollainen vastaa liki villapaitaa. Ja jos on helposti hikoilevaa sorttia, niin tuollainen kauluri ei hiosta niin paljoa kuin kokonainen paita. Se kuitenkin suojaa esimerkiksi edestä viimalta hyvin.

Käsineet

Itse laitan hyvin herkästi hansikkaat käteen. Itseasiassa taidan ajaa melkein aina hanskat kädessä, osin harrastuksien vuoksi jolloin haluaa pitää sormet lämpiminä kun saapuu perille. Ja toki hanskat suojaavat, jos sattuisi kaatumaan. Jälkimmäinen toki koskee itsellä lähinnä vapaa-ajan ajoja maastopyörällä. Mutta, kun kelit kylmenevät, niin hanskat paksuuntuvat. Erikoisuutena mainittakoon vedenpitävät ”alppikalastajan hanskat”, joita myös smurffihanskoiksi kutsutaan. Eli Showa Temres hanskat, joita saa nykyään myös mustana. Jos et usko minua, niin lue tästä arvostelu. Jos on lämpötila lähellä nollaa, ja sataa kovaa vettä, niin nuo ovat hyvä valinta. Itse käytän niitä myös pyöriä pestessä jos on kylmä. Noiden hinta on noin kolmekymppiä, mutta toimivat märässä paremmin kuin 150+€ maksavat gorehanskat tai muut vastaavat. Mutta jos on oikeasti kylmä, niin kintaat ovat oma valintani. Ja vaikka minulla on ollut myös hintaviakin gore-tex tms kintaita käytössä, niin useimmiten yhä käsiin päätyy vanhat SA nahkakintaat. Suorastaan naurattaa, että tuollaiset alle kymmenen euroa maksavat kintaat ovat kestäneet omassa käytössä noin 20 vuotta, eikä hienommat mallit ole niitä syrjäyttäneet. Mutta sisähanska on noissa tärkeä, itselläni on noissa nykyään pile(?)-vuori, jossa kämmenselän puolella on tasku vaahtomuovipalalle. Eli tuntuma ohjaustankoon on hyvä ja ohut, mutta kämmenselän puoli on paksu, hieman kuin nyrkkeilyhanskassa. Joka on aasinsilta siihen, että esimerkiksi Hestralla on leather Box(er)-mitt, joka on hieman vastaava ja SA-hanskaa vastaava mutta hienompi malli. Tärkeä vinkki: Jos on hyvin kylmä, niin tumppujen sisällä kannattaa pitää ohuita alushanskoja. Villa tai silkki ovat lämpimiä, joskin eivät kovin kestäviä. Mutta jos käyttää vain alushanskoina, niin siinä käytössä kestävät kyllä aika pitkään. Alushanskat tuovat lisälämpöä, mutta niiden tärkein tarkoitus on se, että kun otat tumpun pois kädestä vaikka lukkoa avatessa tai kännykkää näpyttäessä, niin et altista paljasta ihoa kylmälle. Etenkin jos käsittelet kylmässä jotain metallia, kuten avainnippua, niin on hyvä jos ei koske suoraan paljasta metallia.

Harrasteajossa olen käyttänyt talvella myös tankohanskoja, mutta kaupunkikäytössä en ole niistä pitänyt, koska ne vaikeuttavat suuntamerkin näyttöä. Mutta jos ei suuntaa näyttele, niin nuo ovat kyllä hyvät. Etuna mainittakoon se, että ne pitävät myös vaihdevivut, jarrukahvat yms suojassa vedeltä, rännältä ja lumelta.

Jalat

Jalkineisiin kaikilla lienee omia suosikkeja. Mutta jos miettii syksyn viileitä sadeilmoja, niin saappaat on kyllä hyvät. Jos ne voi työpaikalla vaihtaa muihin kenkiin. Talvella itse pidän yleensä korkeavartisia talvilenkkareita, tai nahkaisia korkeavartisia talvikenkiä. Suomalaisvalmistajilta löytyy esimerkiksi Sieviltä (työ)kenkiä joissa on väljä lesti, jolloin tarvittaessa mahtuu vaikka villasukat. Ja sukkien osalta vinkki: Suomessa tehdään hyviä sukkia esimerkiksi Sukkamestarien toimesta. Sieltä löytyy eripaksuisia merinovillasukkia ja muita.

Housuina olen käyttänyt tilanteen mukaan kaikkea farkuista puvunhousuihin ja ulkoiluhousuihin. Farkut ja vastaavat ovat tuttuja kaikille, mutta mainittakoon että myös farkkuja ja muita arkihousuja löytyy nykyään paremmin säätä kestävinä kankaina, joissa on puuvillan sijaan keinokuituja tai villaa, jopa villasarkaa tai vastaavaa. Puuvilla kuivuu luonnollisesti hitaimmin, keinokuidut ja villa kuivuvat nopeammin, eivätkä laadusta riippuen edes kastu kovin pahasti.

Housujen päällä ilmojen viiletessä olen käyttänyt toisinaan Rainlegsejä. Noiden etu arkipyöräilyssä on siinä, että ne voi laittaa kotona farkkujen tms päälle. Ajaessa ne suojaavat viimalta ja pieneltä sateelta. Ja työpaikan pihalla ne saa pois päältä alle kymmenessä sekunnissa avaamalla kolme solkea. Näitä löytynee Suomesta joistain pyöräliikkeistä tai ratsastustarvikekaupoista. Meillä oli näitä ennen myynnissä, joten voit toki kysyä josko vielä löytyisi jokin pari. Jos kaipaa suojaavampaa tai lämpimämpää, niin esimerkiksi Norronan (ja muiden ulkoiluvaatemerkkien) mallistossa on sade- ja toppahousuja/knickersejä/shortseja, joissa on kokopitkät vetoketjut sivuilla. Ne saa myös helposti pois vaikka työpaikan pihalla. Ei mene siinäkään montaa sekuntia. Erikoisuutena mainittakoon, että kyseisen valmistajan mallistossa on ainakin ollut myös merinovillaisia pitkiä alushousuja täyspitkillä vetoketjuilla. Vetoketjujen ansiosta tuollaiset housut pukee/riisuu nopeasti vaikka vessassa kengät jalassa jos työpaikalla ei ole pukuhuonetta.

Paidat ja takki

Alusvaatteista ensin: Itse käytän lähes aina merinovillaisia aluspaitoja. Niitä löytyy nykyään todella tyylikkäitäkin, ja eri mallisia. Ja löytyy myös merinovillaisia kauluspaitoja ja vastaavia vaatteita jotka sopivat tyyliltään myös toimistohommiin. Ja tyylikkäät villapaidat toimivat hyvin myös (sähkö)pyöräilyssä. Käytän sekä villapaitoja, että fleecevaatteita. Joskin pyrin suosimaan villaisia, koska fleecestä irtoaa mikromuoveja. Ja kerrottakoon kokemus viikon takaa: Lähdin pohjoiseen laskettelemaan uudenvuoden aikaan, mutta toppatakki unohtui kotiin. Sen vuoksi koitin eri päivinä kuoritakin alla ensin kahta fleeceä, ja seuraavana päivänä kahta villaista kerrosta. Periaatteessa aika vastaavan paksuisia kerroksia. Pakkanen oli sama molempina päivinä, mutta tämän kokeilun voittajaksi selviytyi villapaidat, ollen jonkin verran lämpimämpiä. Veikkaan että siihen vaikutti osin se, että käyttämäni fleecet painuivat herkemmin kasaan paineen alla, kun villa taas ei painunut niin herkästi kasaan. Jos taas pitäisi pärjätä vähimmällä määrällä paitoja ympäri vuoden, niin periaatteessa kolmella paidalla pärjää. Villainen t-paita, pitkähihainen ohut villapaita, siis sellainen maksimissaan t-paidan paksuinen, ja villapaita. Jos koot valitsee siten, että kaikkia mahtuu pitämään yhtäaikaa päällä, niin pärjää talvella, kesällä ja välikeleillä. Eli kerrospukeutumista. Päällimmäiseksi kesällä ei mitään, viileämmässä tuulitakki tai sadetakki, ja talvella toppatakki. Eli kerrospukeutumista.

Takin osalta käytän pääosin toppatakkeja talvella, ohuita tai paksumpia. Kokemukseni mukaan ne toimivat myös märällä kelillä arkiajomatkat, ne eivät kastu herkästi läpi asti, ja kuivuvat esimerkiksi työpäivän aikana.

Yhteenveto

Talvipyöräily on lopulta aika yksinkertaista, kun vain pukee sopivasti vaatetta päälle. Oma filosofiani arkiliikkumisen suhteen on ollut se, että hyviäkin vaatteita voi helposti ostaa, koska ne ovat paljon edullisempia kuin esimerkiksi autoilun kulut. Yhden tankkaamisen hinnalla voi hankkia hyvin jonkin vaatekappaleen, joka saattaa kestää vaikka kaksikymmentä vuotta. Jos talvi aiheuttaa joskus harmeja pyöräilijälle, niin ne harmit ovat paljon pienempiä kuin mitä talvi aiheuttaa isommille ajoneuvoille. Jos ajokissa on talviongelmia, niin alle 30 kg ajoneuvo on helpompi saada sisälle sulamaan kuin 2000 kg painava ajoneuvo. Pyörän nostaa tarvittaessa asuntoon sisään lämpimään, mutta autoa ei nosta.

Joten nauttikaa talvipyöräilystä kaikkine haasteineen ja iloineen!

Lisäys: Sattumaa tai ei, niin kaksi päivää oman blogikirjoituksen jälkeen myös Pyöräliitto kirjoitti samasta aiheesta.