Itärajalla ajaminen maastopyörällä on kiinnostanut jo pitkään, joten 15-26.7.2021 kävin ajamassa reitin Ilomantsi-Hossa maastopyörällä. Tämän osuuden tekee mielenkiintoiseksi se, että se yhdistää monta retkeilyreittiä ja luonnon nähtävyyksiä. Retkeilyreiteillä on sinänsä melko hyvät palvelut, vaikka reitti kulkeekin usein melko syrjäisillä raja-alueilla ja niiden läheisyydessä. Seuraavaksi esitellään reitti etappeina, ja lopussa yhteenveto ja kommentteja varusteista.
Helsinki-Joensuu-Ilomantsi (torstai)
Otin aamujunan kuuden jälkeen kohti Joensuuta, jossa juna on puolilta päivin. Vaikka Joensuuhun meni päivässä jopa kahdeksan(?) junavuoroa, niin kaikki pyöräpaikat oli myyty loppuun parin päivän ajalle. Tämä siitä huolimatta, että juna oli puolityhjä. VR, lisätkää pyöräpaikkoja vaikka poistamalla muutama penkkirivi vaunuista! Tämän vuoksi jouduin osittain purkamaan pyörän osiin, ja laitoin sen pahvilaatikkoon matkan ajaksi. Ei kovin kätevää, mutta ainakin pääsin junan kyytiin. Joensuussa olin päättänyt vaihtaa vielä bussin kyytiin seuraavan noin 70 km matkalle jotta pääsisin heti polkujen äärelle. Juna-asemalta oli hyvin lyhyt alle 100m matka bussilaiturille, josta matka jatkuisi Ilomantsiin. Noh, laiturille saapuikin pikkubussi, jossa ei ollut juurikaan tavaratilaa. Joten iso pyöräpakettini ei mahtunut kyytiin. Pikainen laatikon purku, ja pyörä bussin takakonttiin penkkien alle ja matka jatkui. Huomio! Näiden bussien aikatauluja on hyvin hankala löytää netistä. En nyt enää löytänyt sitä sivua josta tulostin oman aikatauluni. Kannattanee vaikka suoraan soittaa Ilomantsin kuntaan tai Joensuuhun ja kysyä aikatauluja. Tai täältä löytyy yksi:
https://www.pohjoiskarjala.com/kunnat/joensuu/bussit-joensuu/bussit-aikatauluhaku
Kannattaa kuitenkin huomata, että jos otat polkupyörän tai pyöriä pikkubussin kyytiin, niin soita ennakkoon liikennöintiyhtiöön. He voivat ilmeisesti ottaa pikkubussin perään peräkärryn tarvittaessa. Ilomantsissa nousin bussin kyydistä ja pyörää kootessa paikalle saapui ystävällinen taksinkuljettaja (Olikohan Jouni Hassinen nimeltään?), joka kertoi paikalliset lounaspaikat ja anto jopa muutaman kartan. Hän antoi esimerkiksi ”Ilomantsin luonto kutsuu kulkemaan” –kartan, jossa on kuvattu hyvin Ilomantsin retkeilyreitit Patvinsuolle asti. Joten tämän kartan saanee tilaamalla Ilomantsin kunnasta tai juttelemalla paikallisen taksikuskin kanssa. Kuitenkin, kauppareissun ja lounaan jälkeen päätin jatkaa kohti Petkeljärven kansallispuistoa. Joskin, jos aikaa on, niin Ilomantsissa voi hyvin viettää päivän tai yön. Nähtävää olisi sielläkin.
Ilomantsi-Taitajan taival (27 km)-Petkeljärven kansallispuisto-Rajan polku (14 km)-Möhkö
Ilomantsin keskustasta polkaisin Papperinvaaran museoalueelle, josta on yhdyspolku Taitajan taipaleelle. Papperinvaarallakin voi syödä ja tutustua alueeseen, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Katsoin yhdyspolun alkua ja päätin kuitenkin ottaa pienen tiesiirtymän suoraan Taitajan taipaleelle. Käytännössä reitti on kuintenkin merkitty heti Ilomantsista alkaen, Hossaan asti! Taitajan taival oli mukavaa ajettavaa, joka itselleni oli tuntuman hakua täyteen lastatun pyörän ja helteen kanssa. Näille alkupäiville sattui jopa yli +30´C asteen helteet, jotka tarkoittivat untia ja juomista aina kun siihen oli mahdollisuus. Mutta siihen Petkeljärvellä ja sitä ympäröivillä alueilla on hyvä mahdollisuus. Itse Petkeljärvi on aika pieni, mutta poikkesin Luontokeskuksella syömässä ja jäätelöllä. Sen jälkeen matka jatkui osin Rajan polkua (14 km) pitkin kohti Möhköä. Se on pieni kylä, josta saisi päiväaikaan myös ruokaa. Kaivokin taisi sieltä löytyä kun tarkkaan etsii. Möhköstä alkaa virallisesti myös Susitaival, joskin pysyin hiekkatiellä Öykkösenvaaraan asti, jossa on osin museoituna taistelupaikka opastauluineen. Viimeistään tässä vaiheessa käynee selväksi, että itärajan reiteillä Suomen sotien historia on vahvasti läsnä. Kenttälinnoitteista on merkkejä toistuvasti kymmenien tai satojen kilometrien matkalla. Vertailun vuoksi, kulkemani reitti taitaa kuitenkin pääosin sijaita 1200 km pitkän Salpalinjan itäpuolella. Salpalinjalla ei varsinaisesti ikinä taisteltu, mutta nämä retkireitit kulkevat monissa paikoissa joissa taisteluita käytiin noin 80 vuotta sitten.
Osuuden ajettavuus: 98% ajettavissa, lähinnä muutamat jyrkät mäet ja tuulenkaatamat puut joutuu ylittämään. Tasaista polkua tai jonkin verran kiveä toisinaan. Reittimerkinnät taisivat olla pääosin ihan ok, mutta teiden kohdalla ja risteyksissä oltava tarkkana.
Susitaival (90 km)-Patvinsuo (Perjantai)
Jatkoin ensimmäisenä päivänä matkaa aina Pohjoisen pitkäjärven autiotuvalle asti. Myöhään saapuessani tuvalla oli jo retkeilijöitä, ja yksi teltta pihassa. Joten uinnin jälkeen majoituin hyvin ilmastoituun puuvajaan hyttysverkon alle. Tämä olikin hyvä vaihtoehto, sillä helleyönä ei kaivannut edes makuupussia. Helteen ja tuulettoman yön vuoksi päätin jatkaa matkaa jo aikaisin, varmaan kuuden jälkeen. Ehkä tuntia tai paria myöhemmin Särkkäjärven autiotuvalla lämpömittari näytti jo +28´C. Särkkäjärveltä löytyy kaivo, jonka vesi oli viileää. Myös seuraavalla taukopaikalla, Teponsärkän umpikodalla oli uuden näköinen kaivo. Päivän ensimmäisen uintireissun pidin Kaunisjärvellä, jonka vesi oli niin kirkasta että sitäkin joi huoletta. Kaunisjärvi oli viihtyisä paikka, jossa pidin pienen siestan lämmön vuoksi. Tämän jälkeen tulikin jo Jorhon autiotupa ja pieni laavu, jossa taas pääsi uimaan ja kaivosta sai raikasta vettä. Jorhon jälkeen reitillä on myös neljä vetolossia josta Harkkojärvellä kaksi. Ehkäpä eteläinen osa Susitaipaleesta on sitä hienointa osuutta, ja rankin osuus minulle tuli eteen reitin lopussa Saarikosken ja Patvinsuon välillä. Jokivartta seuraavalla osuudella on paljon katajaa jaa muuta oksaa jotka repivät ja raastavat jos kulkee lyhythihaisissa vaatteissa. Helteen takia en halunnut laittaa pitkiä vaatteita päälle. Jos olet pyörällä liikenteessä, niin suosittelen kiertämään tuon osuuden metsäteitä pitkin, jos ei kaipaa liikaa seikkailua. Kuitenkin, jos seuraa polkua Patvinsuolle asti, niin polku lähtee hienosta paikasta suolle. Auringon jo laskiessa oli hieno ajaa rauhassa isojen suoalueiden läpi pitkospuita pitkin. Yöksi saavuin Terettiin, jossa laitoin hyttysverkon paikalta löytyvään laavuun. Ja hyttysverkko tulikin todella tarpeeseen! Mutta ylipäätään, hyttyset tulivat vain yöllä esiin suolla, illalla ja aamulla auringon noustua niitä ei enää ollut. Aamulla jatkoin taas matkaa hyvin aikaisin. Ajettavuus: Yleisesti ottaen, Susitaipaleella maasto vaihtelee. Myös hankalia kivikkoisia osuuksia. Mutta ainakin 95% ajettavissa. Lopun risukkoinen osuus oli kiusallinen helteellä, muutama vetolossi jonka kyytiin tietyillä vedenkorkeuksilla voi olla haasteellista saada pyörää jos on yksin liikkeellä. Reittimerkinnät hyvässä kunnossa, uusittu 2020?
Karhunpolku (133 km) (Lauantai ja sunnuntai)
Karhunpolun olin ajanut viime kesänä poikani kanssa kolmen yön taktiikalla joten tämä oli tuttua maastoa. Aamuhämärän jännitystä lisäsi kyltti ”alueella havaittu raadon tuoksua, alueella saattaa liikkua normaalia enemmän karhuja”. Lisäksi bongasin hiekasta suden tai ison koiran jäljen. Muutamalla tauolla päädyin pitämään pidemmän lounastauon ja siestan Pitkäjärven autiotuvalle (kyllä, taas Pitkäjärvi). Tauon jälkeen oli miellyttävää ajomaastoa ja historian havinaa vaikuttavien panssariesteketjujen varrella. Tämä osuus on myös kartalla miellyttävää katsottavaa, noin 30 kilometriä lähes suoraan luoteeseen. Ruunaan retkeilyalueelle saavuttuani poljinkin aika suoraan Ruunaan retkeilykeskukselle syömään. Ja ruoan jälkeen päätin myös jäädä yöksi. Tästähän voisi myös jatkaa Ruunaan Matkailuun asti, jossa kävin syömässä aamupalan seuraavana päivänä (Retkeilykeskuksella aamupala alkaa vasta yhdeksältä). Jos nyt tekee pikaisen vertailun näiden paikkojen välillä, niin jälkimmäisessä on keskimäärin siistimpää ja ehkä hieman parempaa ruokaa. Ja Ruunaan matkailusta voisi myös varata koskivene tai kumilauttaretkiä. Kannattaa varata sesonkiaikoina ainakin viikkoa ennen! Mutta molemmista saa ruokaa ja majoitusta. Yleisesti sanoen Ruunaan alueella on hienoja paikkoja koskien kupeessa. Jos aikaa on, niin myös Naukunniemi kannattaa ajaa, vaikka toisessa päässä on jälleen venematka.
Seuraavana aamuna, lauantaina, jatkoin Karhunpolkua luoteeseen. Tällä osuudella on myös Jynkänsärkkä, joka herätti viimekesänä arvosteluja reitinvalinnan tehneen suuntaan. Eli Karhunpolulla on monia kohtia, joihin löytyy erikseen suosituksia pyörälle ja vaeltajille. Tuosta lisää myöhemmin. Mutta päivän puolivälissä sijaitseva Änäkäisen linnoitusalue on maininnan arvoinen, ja se on paikka jossa voi viettää kokonaisen tai puolikkaan päivän jos historia kiinnostaa. Mutta, reissullani usean päivän helteet repesivät tässä kohtaa ukkoseen. Tummat pilvet ja ukkosen jylinä toivat dramatiikkaa taistelualueille. Tiesin edelliskesän jäljiltä, että tuolla osuudella olisi upeita polkupätkiä. Päätin kuitenkin koittaa ajaa karkuun ukkosta hiekkateitä pitkin. No, se onnistui jonkin aikaa mutta sitten kaatosateet ja ukkonen iski päälle. Tievalinta oli ihan ok, sillä kaatosateessa maastoajosta tulee osittain aika haastavaa. Saavuin litimärkänä Otroskosken autiotuvalle, jossa sauna oli aivan mahtava paikka varusteiden kuivatukseen ja saunomiseen. Uinnista ei oikein voi suvannossa puhua, koska syvyyttä oli ehkä puolisen metriä matalalla vedellä. Tänne saapui myös pari kalastajaa yöksi.
Ajettavuus: Huomio! Karhunpolulle Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas antaa useita suosituksia vaihtoehdoiksi polkupyörällä liikkuville. Tämän kesän reissulla ajoin ne osuudet, joita en ajanut viime kesänä. Eli, jos haluat helpottaa reittiä, valitse ne tieosuudet maaston sijaan. Jos taas haluat nimenomaan maastoa ja olet kevyin kantamuksin liikkeellä, niin voit valita myös maasto-osuudet. Kierroksista todettakoon, että pohjoisosan jokivarsi on todella hankalasti ajettavaa, ja taasen Ruunaanjärven maasto-osuus on pääosin ihan hyvin ajettavaa ja nättiä maastoa, mutta toki tieosuus on nopeampi. Joten vaihtoehdoista riippuen Karhunpolun pärjää jopa peruspyörällä tai gravel-pyörällä, mutta maasto-osuuksia seuraamalla kannattaa olla maastopyörä käytössä. Täällä toki on polun yli kaatuneita puita, joita tilanteen salliessa jku toisinaan raivaa pois. Viimekesänä oli osuus jossa oli noin kymmenen nostokeikkaa kilometriä kohden. Tänä kesänä myrskytuhoja oli raivattu polulta pois. Reittimerkinnät pääosin hyvässä kunnossa.
http://www.vaellus.info/reittikartta.php?id=041008102304867F
Petran polku (38 km?) Jonkerinsalon suojelualue, Jämäsvaaran reitti, osia UKK-reitistä (maanantai/tiistai)
Petran polku on tärkeä mutta hieman vaarassa oleva osuus pitkästä vaellusreitistä. Se on suoraa jatkoa Karhunpolulle, mutta valitettavasti tätä osuutta ei tällä hetkellä huolleta (metsähallituksen toimesta). Kun Karhunpolulta saavutaan tielle Teljossa, niin reitti jatkuu suoraan tien toisella puolella. Aivan reitin alussa (ja muualla) oranssit reittimerkit on veistetty pois puiden kyljistä. Mutta maastossa merkit on jätetty, ja polun linja näkyy kyllä hyvin kartassa. Kuitenkin, aivan reitin alussa oli kaadettu myös metsää, joten tein pienen tiekierroksen ja palasin polulle Jongunjoen Hiidenportin kohdalta. Täällä polku on seurattavissa, mutta katoamaisillaan. Siltakosken parilaavu oli tilava, mutta kyltti ”ei enää huolleta” oli harmittava. Nuotiopaikka, parilaavu, huussi ja puuvaja löytyvät yhä, mutta luonto on ottamassa vallan. Toivottavasti kuitenkaan ainakaan laavua ei pureta, sillä huonon sään sattuessa se tarjoaisi yhä hyvän suojan kulkijalle. Jokipolven silta on yhä hyvässä kunnossa. Ajettavuus tällä osuudella on korkeintaan 50%, joten paljon taluttamista. Mutta kun saavutaan Jonkerinsalon suojelualueelle ja retkeilyreitille, niin polku paranee. Tuota osuutta huolletaan, joskin merkintä taitaa olla ”saapaspolku”, eli pitkoksia ei ehkä enää uusita. Mutta hyvin siellä kulki, ainakin tähän aikaan vuodesta. Hiidenportti oli hieno. Kyllä, Hiidenportti, taas. On myös kolmas Hiidenportti, kansallispuisto, mutta sekin on eri paikka. Itse nimesin tämän alueen Jonkerinsalon hyttystensuojelualueeksi, sillä siellä sijaitsi koko reittini kiukkuisin hyttyspopulaatio. Pitkät vaatteet ja hyttyshuppu oli pakko laittaa päälle. Ajohanskoihin laitoin hyttysmyrkkyä, mutta silti toistakymmentä hyttystä imi niistä läpi kokoajan. Joten nämä hyttyset olivat kyllä jotain ihan omaa lajiaan.
Jonkerinsalon jälkeen poljin hetken hyttysiä pakoon metsäautotietä, jossa pysähdyin sopivaan paikkaan lounaalle. Tummat pilvet toivat sadekuuroja, ja pistin tarpin tiensivuun lounaan ajaksi. Tässä kohtaa Petran polku olisi löydettävissä metsästä, mutta koska olin jo riittävästi työntänyt pyörää metsässä aiemmin, niin jatkoin teitä pitkin. Juurikkajärven pohjoispäässä ennen maantietä löytyi paikallisen neuvoma lähde/kaivo. Näkyy myös kartassa. Hyvää vettä. Tällä alueella olisi varmasti myös hyviä polkulinjoja joita myös Petran polku seuraa, mutta jatkoin tietä Jämäsvaaralle asti. Jämäsvaara oli hienoa aluetta ja jäin yöksi Hepolammen laavulle. Tällä alueella kipuillaan tuon Petran polun kanssa. Tekstit ovat yhä joissain kylteissä ja kartoissa. Toivottavasti säilyvät. Aamulla herätessä ajatuksena oli ajaa Kuhmoon aamupalalle. Mutta metsässä oli ensimmäistä kertaa paljon hillaa, joten söin niitä mahan täyteen aamiaiseksi. Aamupäivä oli kuitenkin kun saavuin Kuhmoon. Myöhäistä aamupalaa söin Neljän Kaesan kahvilassa. Ja mietin mitä tehdä. Koska olin lähettänyt itselleni paketin lähtiessä, mutta se ei ollut ehtinyt minulle Kuhmoon ennen minua. Oma vika varmaan, koska minulla oli paketin uudelleen ohjaus voimassa, joten myös itselle lähetetty paketti oli pyörinyt muutaman ylimääräisen päivän pääkaupunkiseudulla ennen Kuhmoon lähtöä. No, Kuhmon kirjastossa tulostin uudet kartat ja koitin löytää retkiruokaa, jota ei ollut helppo löytää. Toki marketista sai sitten pastaa ja tämän retken suosikkeja, annospikapuuropusseja, joita voi syödä veden kanssa kylmänä tai kuumana. Ja monta makuakin vielä. Toimi hyvin. Tähän meni kuitenkin yli puolet päivästä. Ehdin toki syödä lounaan Neljän Kaesan bistrossa ja vielä ennen lähtöä heidän kahvilassaan. Mietin pitkään mitä tehdä yön suhteen, mutta kenties Kuhmon kamarimusiikkiviikon vuoksi majapaikoissa oli porukkaa. En itseasiassa soittanut kuin yhteen missä oli täyttä. Mutta päätin jatkaa matkaa. Vaikka koko päivän oli tullut sadekuuroja, niin oli kova tuuli kohtoi pohjoista. Ajattelin että sen turvin riipaisen noin 50 km mittaisen siirtymäpätkän Lehtolammin kodalle UKK-reitin varteen. Olin aiemmin ajatellut ajavani myös Kuhmon UKK-reitin, mutta sen kunnosta ei ollut oikein varmuutta. Ja nyt kun oli mennyt melkein koko päivä karttojen ja muiden metsästykseen, niin päätin ohittaa pääosan tuosta osuudesta. Noh, kovan tuulen ja sadekuurojen siivittämänä saavuin hieman märkänä Lehtolammin umpikodalle, johon laitoin tulet. Savu silmissä kirvellen koitin pysyä kodan pohjalla samalla kun kuivatin vaatteet ja söin illallisen. Yö oli kodasta huolimatta reissun kylmin, lämpötila oli selvästi alle kymmenen astetta, joka oli melkein parinkymmenen asteen pudotus reissun kylmimpiin öihin. Untuvaliivin taisin pukea aamuyöstä päälle.
Ajettavuus: Petran polulla ehkä 60+%?, UKK-Kuhmo -reitistä en osaa sanoa tarkemmin. Nuo pohjoispään ja eteläosan osuudet olivat ajettavissa pääosin.
Itärajan reitti 162 km (Keskiviikko…lauantai)
Viileän yön jälkeen päivä alkoi kauniina. Katsoin hieman UKK-reitin polkua Lehtolammin kodan kohdalla, ja katsoin että hieman vähän kuljetulta näyttää. Joten päätin polkaista teitä pitkin ainakin Vartiukseen asti. Vartiuksen raja-asemalle taisin saapua hieman ennen kahdeksaa. Kahvilan ovessa oli lakonisesti kyltti ”suljettu toistaiseksi”. Päätin jatkaa (hiekka)teitä pitkin alkumatkan. Tässä kohtaa retkeilyreitti ylittää toisinaan tien, ja katselin aina reitin kuntoa sen verran mitä tieltä näkyi. Heti vartiuksen jälkeen oli hieman ummessa, mutta heti kohta näytti polku hieman suurentuvan. Mutta pieniä teitä oli jo sellaisenaan hauska ajaa, ja kotkakin tuli tieltä nähtyä suon laidassa. Tässä ollaan jo kuitenkin suojelualueilla (Ystävyyden puisto, Juortanansalo-Lapinsuo) vaikka ei teiltä poistuisikaan. Joten jatkoin teitä Veihtivaaran ja Kellonkylän läpi Kuivajärven kohdille, josta Itärajan reitti varsinaisesti alkaa. Heti alussa oli ilmeisesti sellainen kävijälaskuritolppa, joita etäläsuomen luontokohteissakin näkyy. Täällä se tolppa tosin oli lahonnut katki ja makasi maassa. Johto sinne kyllä meni. Mutta Itärajan reitti oli mielestäni hieno heti alusta alkaen. Suot, Murhijärven alue, Malahvia.. Hienoja paikkoja. Ainoa harmitus oli taas kyltit ”Itärajan reittiä ei enää ylläpidetä välillä Martinselkonen-Murhisalo. Reitille lähtevien on hyvä huomioida, että reitti voi olla poikki huonokuntoisten siltarakenteiden takia ja pitkokset ovat kunnostamatta. Taukopaikkoja ei myöskään enää huolleta tällä välillä, joten on hyvä varautua omilla polttopuilla”. Nämä ilmoitukset ovat ilmeisesti vuodelta 2019, mutta vielä kaikki oli sinänsä kunnossa ja polttopuutakin oli hyvin. Siltarakenteet saattavat olla hieman huonossa kunnossa, mutta varovasti kulkien minun mielestäni vielä turvallisia. Ja muistaakseni nuo vesikohdat taitavat olla ainakin pääosin ylitettävissä kesällä muutoinkin. Vaikkakin ehkä hankalaa olisi ilman siltaa. Mutta toivottavasti mitään rakenteita ei ainakaan pureta pois. Itse ainakin pärjään vähällä, mutta kun ei ole telttaa matkassa (tarppi on), niin ainakin laavuja ja yöpaikkoja osaa arvostaa. Malahvian laavukin oli hienolla paikalla, mutta ajattelin että saattaisin ehti Raatteen tien vartiomuseoon joka sulkeutuu kuudelta. Noh, enpä ehtinyt. Ennen Raatetta oli hitaampaakin polkua. Ja kaiken kruunuksi alkoi taas sataa. Raatteen jälkeen on kuitenkin tieosuutta jossa matka joutaa. Raatteen ja Hietajärven välillä oli myös tien varrella kyltti Haapa-Aho (autiotupa). Kartta ei kuitenkaan kerro tuosta mitään, eikä Suomen autiotuvat –kirja mainitse tuota tupaa. Laittakaa vaikka minulle viestiä onko tupa yhä olemassa ja käyttökunnossa? Kuitenkin, en poikennut katsomaan. Hietajärven itäreunalla polku käytännössä katosi ainakin tien vierellä. Ja tässä tapasin perheen telttailemassa, joka vahvisti aiemmasta vieraskirjasta lukemani merkinnän että Hietajärven laavulla saattaa olla jo yöpyjä. Noh, siinä taas seuraavan sadekuuron vyöryessä päälle mietin että menenkö (huoltamattomalle) laavulle märkänä tai polkaisenko vielä iltasella noin 40 km osuuden Särkän autiotuvalle. Joten päätin ottaa pikakelausvaihtoehdon, ja etenin pääosin teitä pitkin iltaetapin Särkän majalle asti. Sinne saavuin illan hämärtyessä sateessa noin 16 tuntisen päivän jälkeen. Kilometrejä tuli aika varmasti yli sata.
Mutta Särkän autiotupa oli mahtava, vanha rajavartiotupa joten puitteet olivat kunnossa. Lämmin (talviasuttava), siisti, patjat, kaivo, kuivatusmahdollisuudet, koirankoppi.. Kaikki mitä autiotuvalta voi toivoa. Iltapalan jälkeen nukuin pitkään ja heräsin sateen ropinaan. Otin aamiaista, nukahdin puolivahingossa uudelleen. Kun torstain aamupäivä oli jo pitkällä, jatkoin matkaa Martinselkosen eräkeskukseen. Saavuin sinne ehkä puoli kolmelta, ja kolmelta oli kuulemma lounasta tarjolla. Joten suihkun kautta syömään. Siinä muutaman muun kanssa jutellessa selvisi, että ovat lähdössä karhunkuvausreissulle. Ja että vielä mahtuisi mukaan ja lähtö olisi neljältä, paluu aamulla seitsemältä. Noh, pikapäätös ja lähdin heidän matkaansa. Ja olihan se nyt kokemus! Karhuja oli, paljon. Isoja ja pieniä. Ja tuostakin olin polkenut aamulla aika läheltä ohitse. Että kyllä niitä karhuja siellä itärajalla on, mutta osaavat vain hyvin välttää ihmisiä. Oppaan kanssa karhuista oppi myös paljon lisää. Joten jos ette ole karhuja nähneet, niin kannattaa käydä. Minulla ei ollut kuvauskalustoa kännykän lisäksi, mutta onneksi samaan koppiin sattui puoliammattimainen kuvaaja. Jolta sain myös pari laadukkaampaa kuvaa. Kiitos.
Perjantaina aamulla seitsemältä palattiin eräkeskukseen aamupalalle. Ja siitä pakkaamisen jälkeen jatkoin Itärajan reittiä kohti Hossaa. Tämä osuus on siitä mielenkiintoinen, että siinä sattuu olemaan jopa kolme autiotupaa. Tämän vuoksi reitti lienee yhtä suosittu sekä talvi- että kesäretkeilijöiden keskuudessa. Mutta nyt huomio, koko 160+ kilometrin matkalla vastaani ei tullut muita retkeilijöitä Eräkeskusta lukuunottamatta. Vieraskirjojen mukaan tuvilla käy yöpymässä porukkaa ehkä kahtena yönä kuukautta kohden. Maksimissaan? Joten rauhaa täällä varmasti saa kokea. Täydellistä hiljaisuutta, jolloin kuulee lähinnä oman sykkeen ja hengityksen. Minulla oli tuuria myös hyttysten kanssa, niitä ei ollut. Päivän toisella tuvalla päätin että jatkan viimeiselle asti, jonne oli alle kymmenen kilometriä. Noh, tämä olikin sitten osin ihan pyöränkantomaastoa. Eli vinkiksi, tällä välillä kannattaa käyttää myös niitä metsäautoteitä, jos mahdollista. Tulijärven noutiopaikka on myös ihan hieno, mutta ei laavua. Tulijärven tupa ei ole aivan reitillä, vaan noin 1,5 km piston päässä. Mutta tupa oli oikein hyvä ja hienolla paikalla.
Lauantaina jatkoin aamulla kohti Hossaa. Vieremänsuolla oli taas niin paljon hillaa, että söin sitä aika paljon. Kahlasin paljain jaloin suolla ja söin. Reitin loppuosassa poistutaan suojelualueilta ja siirrytään osin talousmetsiin. Jossa olikin kaikkea hiekkapoluista pieniin hakkuualueisiin ja ampumaradan läheisyyteen. Vieremänjärven nuotiopaikalle oli merkitty hede, josta saisi vettä, noh, suohon olisi varmaan uponnut ennen hedettä, joten paremmin vettä saa kirkkaista puroista hieman myöhemmin. Hossaan saavuttaessa piti vielä pysähtyä muistomerkille, joka kertoi partisaanien uhreista näissä kylissä.
Ajettavuus: Ehkä 90%?. Löytyy myös hankalia kohtia, pyörän talutusta/kantoa. Pitkokset ovat pääosin kunnossa, mutta myös rikkinäisiä kohtia on ja toisinaan ne eivät ole ajokunnossa. Mutta osaa pitkoksista Martinselkonen-Hossa välillä uusitaan tänä kesänä 2021 (ja 2022?). Saatoin jopa olla ensimmäinen retkeilijä joillain uusilla pitkoksilla. Optimipyörä itärajan reitille voisi olla läskipyörä. Sillä pärjää suopätkillä ja puolilahoilla pitkoksilla. Huomio! Nyt suot olivat aika kuivassa kunnossa ja itse pärjäsin ns. lenkkareilla. Mutta osa vanhoista pitkoksista on painunut aivan suon pintaan ja veikkaan että monet osuudet voivat olla keväällä veden alla.
Photo: Anbalangan Chitraprasanna 
Hossa
Itärajan reitti loppuu ilman sen suurempia fanfaareja Hossaan. En oikeastaan tainnut löytää että mikä olisi viimeinen reittimerkki tai että näyttääkö mikään kyltti Hossasta reitille. Kuitenkin, pidin pienen pysähdyksen Hossan Lumon leirintäalueella jossa on pieni kauppa. Sieltä ostosten kautta matka jatkui. Suihkuun ei muuten tuolla sesongilla pääse, jos ei yövy. Mutta Luontokeskuksella pääsee, ja uintipaikkoja riittää. Luontokeskuksessa on mainio lounas! Ja lounaan jälkeen sain kartan keskuksesta, jonka jälkeen jatkoin takaisin luontoon. Tässä kohtaa ei oikein tiennyt mitä tehdä ja minne mennä. Kun oli jo yli viikon ajanut kohti pohjoista ja takana oli 600+ kilometriä ja ei muita retkeilijöitä, niin pää oli hieman pyörällä kansallispuistoon saavuttua. Tavallaan päämäärä oli jo saavutettu, niin kun lähdin ajamaan Hossan sinistä lenkkiä, joka oli merkitty karttaan ”vaativa”, niin reittiä vähätteli aluksi. Se toki oli aivan eri maailmasta aiemmin ajetun reitin kanssa. Helppoa, kaatuneet puut katkottu pois tieltä ja heijastimerkit ja nuolet ja kyltit opastavat joka risteyksessä. Mutta hiljalleen ihmetys helpotti, ja Hossahan on todella upea kohde! On se toki myös todella helposti lähestyttävä, ja aikalailla retkeilijöille helpoksi tehty. Ei ehkä sitä mitä aiemmalta reittiosuudelta hain, mutta onhan tämä paikka johon pitää palata ainakin lasten kanssa toistekin. Koko sunnuntain kiertelin puistoa ja käytännössä kiersin kaikki polut ja nähtävyydet. Vuokrasin kajakinkin Julmalta-Ölkyltä ja pääsin melomaan ja katsomaan kalliomaalausta jonka näkee vain veden pinnasta.
Maanantai aamuna sain kyydin kaverilta Kouvolaan asti, josta junalla Helsinkiin. Hossasta kulkee myös bussi Kajaaniin, johon mahtuu kuulemma monta pyörää (iso bussi), josta olisi nopea vaihto junaan. Mutta taaskaan junassa ei ollut vapaita pyöräpaikkoja. Ei itseasiassa ollut Kouvolastakaan, mutta purin taas pyörästä polkimet, etupyörän ja muuta jotta sain sen otettua matkatavarana mukaan… Ja taas juna oli puolityhjä. VR, nyt niitä pyöräpaikkoja lisää!! Olisin tullut muutoin jo Kajaanista asti kyytiin jos niitä paikkoja olisi ollut. Ja olisitte saaneet meno ja paluumatkalla sen pyörämaksun, jota en nyt pystynyt maksamaan koska VR:llä ei ollut mitä myydä. Silti junassa oli paljon tilaa ja pyörä kulki matkatavarana hyvin mukana. Vähän hölmöä, mutta toimi se noinkin. Toistetaan: Mieluiten tavaravaunu, tai vähintään otatte pari penkkiriviä pois ja tilalle pyöräpaikat.
Yleistä
Yllä kuvattu reittikokonaisuus on mielestäni oikein hyvä maastopyörällä kulkevalle. Kuhmon tienoilla olisi ehkä hyvä saada vähän lisää kulkijoita poluille. Ja painakaa valmiiksi parempia karttoja! Nyt niitä ei joko ole, tai niitä ei löydy. Huomio: Hossan luontokeskuksessa myytiin Hossa-Martinselkonen 1:50000 karttaa, jota en ole muualla nähnyt. Koko retkellä mittariin kertyi aika tasan 700 kilometriä ajoa. Reitillä on osuuksia, joilla ei välttämättä ole kännykkäverkkoa ainakaan kaikilla liittymillä. Huomio aikataulusta: Tämä aikataulu sisälsi aika paljon ajoa päivittäin, joten ehkäpä voi olla fiksua varata reissuun enemmän aikaa. Pari viikkoa voisi olla aika hyvä, niin mukaviin paikkoihin voi jäädä pidemmäksi aikaa, ja sitten voisi ajaa myös UKK-Kuhmo reitin enimmäkseen maastossa?
Kartat
www.Retkikartta.fi
Retkeily GT Itä-Suomi 1:250000 sopii yleiseen suunnitteluun.
Luontoon.fi esitteet eri alueista.
Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas netissä
”Ilomantsin luonto kutsuu kulkemaan”, kartta, kiitos taksikuskille!
Hossasta löytyy hyvät valmiit kartat, luontokeskuksen kartallakin toki pärjännee.
Kännykässä Topo GPS, minulla oli myös mukana iPad mini kartoilla, mutta tuo oli käytännösssä turha. 98% prosenttia ajasta pärjäsi paperikartoilla, jotka minulla on Ortliebin vedenpitävässä karttataskussa ohjaustangon päällä (Jones H-bar tarjoaa hyvän tason kartalle).
Varusteet
Pyörä: Bombtrack Beyond ADV+ vm2019, 29×3” täysjäykkä. Aika hyvä pyörä tällaiseen. Itärajan reitillä olisi voinut olla myös leveämmät renkaat.
Laukut: Ortlieb handlebar bag (L), Frameback (L), SeatPack (L, mutta pienemmälläkin olisin varmaan pärjännyt, alaputkessa Top-tube pack tuunattuna pulttikiinnityksellä. Yläputken päällä pieni laukku pähkinöille ja patukoille. Kaksi pullotelinettä haarukassa. Ortliebin 2L water belt, joka oli kiva helteillä. Mutta helteen jälkeen ei ollut enää juurikaan käyttöä.
Makuupussi: Sea to Summit Spark I, Alusta: Thermarest NeoAir Xlite standard (isompi tai leveämpi olisi kiva jos on 187cm..), hyttysverkko: Seato summit 1 hlö (hieman pieni, mutta kulmittain kun nukkuu ja laittaa narulenkin kulmiin johon saa laitettua laavussa halot tms niin se venyttää verkon riittävän isoksi. Hilleberg Tarp 5. Käytin lähinnä laavuissa makuualustan alla peittämään lautojen raot jotta hyttyset ei pääse tulemaan. Keitin: Minitrangia jossa Vargo Triad poltin. Tällä reissulla käytin noin 25 ml sinolia 0,5L keittämistä kohden. Polttoainetta mukana oli yleensä 3x100ml pullot. Eli noin kymmeneen kokkailuun. Virtapankki: Knog akkuvalo joka toimii myös virtapankkina. Varaosat: Crankbrothersin pieni yleistyökalu ketjunkatkaisijalla, wolftoothin ketjupihdit ja ketjun varalenkit, varasisärengas, tubolito, yms muuta pientä.
Ruokaa: Leaderin retkiruokapussit, paljon urheilujuomaa ja proteiinijuomajauhetta (pakkautuvat pieneen ja jos muu ruoka loppuu niin näissä on energiaa) Noin neljän päivän ruoat oli ajatus pitää lähtiessä ja kuhmon jälkeen mukana.
Retken jälkeen mittasin pyörän painoksi laukkuineen noin 23 kiloa. Tässä oli vielä ehkä yhdeksi tai max kahdeksi päiväksi ruokaa. Sisältää myös kaikki vaatteet. Poislukien päällä olleet lyhythihaiset vaatteet. Kenkinä oli ns. flättikengät. Varmuuden vuoksi myös vedenpitävät sukat. Nuokin muuten tulee suojata muovipusseilla jos sataa. Tai sitten ehkäpä suosittelen kenkien päälle vedettäviä sadesuojia jotka on tehty pyöräilykäyttöön. Koska jos kastuvat niin ei niitä saa kuivaksi retkellä ilman saunaa. Ea-varusteet. Vedenpuhdistustabletit, kevyt vedenpuhdistinfiltteri (olisi pärjännyt ilmankin). Otsalamppu. Puukko, hyttysmyrkky, hyttyshuppu. Suunto Clipper kompassi kellon hihnassa. Tästä voi katsoa suuntaa ajaessa. Oikein hyvä, mutta ottaa herkästi häiriötä. Pyörään en voinut kiinnittää, enkä edes Suunnon kellon viereen. Toisella puolella rannetta toimi hyvin.
