Heinäkuun alun helteissä (2-4.7.2021) polkaisin maastopyörällä retkeilyreittejä pitkin Forssan suuntaan seuraavaa reittiä: Helsinki-Hyvinkää Seitsemän veljeksen reittiä, ja siitä Hyvinkää-Loppi-Räyskälä-Liesjärvi-Saaren kansanpuisto llvesreittiä pitkin. Tässä hieman huomioita ja tietoja reitistä.
Seitsemän veljeksen reitti
Seitsemän veljeksen vaellusreitin voi aloittaa vaikka Helsingin keskuspuistosta. www.retkikartta.fi mukaan reitin alkuosa on näkyvillä Tuusulan kunnan rajalle asti, jossa reittiviiva hetkeksi katoaa. Tuon kartalta kadonneen osuuden ajoin Hernemäen tien kautta. Reitti ilmestyy takaisin kartalle Nurmijärven kunnan puolella, Palojoen kylässä. Siellä sijaitsee Aleksis Kiven syntymäkoti, jossa on museo ja kahvila. Tänne on matka muistaakseni noin 30 km, enimmäkseen hiekkatietä ja asfaltoitua pyörätietä. Museolla oli hyvä pitää tauko, ja voisilmäpullat tulivat uunista noin klo 11:00. Koska museolla ei ollut muita ja aikaa oli, niin pistäydyin myös synnyinkodissa (4€) ja Taaborinvuoren museoalueella. Taaborinvuorelta kannattaa koittaa bongata kuvaelma ”Piika ja Ipad”. Vaikka Seitsemän veljeksen vaellusreitillä on jo joitain historiallisia kohteita jo ennen synnyinkotia, niin varsinainen reitti alkaa pohjoiseen matkatessa nykyään vasta tästä synnyinkodilta. Parin kilometrin pyörätieajon jälkeen on nähtävissä ensimmäinen reittimerkki josta polku alkaa metsäautotienä. Siitä parin kilometrin päässä on muutama reittivaihtoehto: Myllykosken alue joen itäpuolella on vaikuttava koskialue, mutta se on hankalasti ajettava koska sieltä löytyy kapeita ja porrastettuja pitkospuita. Jos tämän kohdan haluaa kiertää, niin moottoritien länsireunaa seuraa hiekkatie. Seuraavalle muutamalle kilometrille tulee sitten nopeaa hiekkapohjaista ulkoilupolkua ja hyvin lyhyt pakollinen siirtymä maantienlaitaa. Asuinalueen jälkeen tuleekin pidempi osuus ulkoilualueiden polkuja, joissa on lyhyitä osuuksia myös maastoajoa. Tämä osuus päättyy Rajamäelle, josta löytyy useita ruokailuvaihtoehtoja. Esimerkiksi kebab- ja hampurilaisravintolat on helppo löytää uimahallin läheltä. Mutta Rajamäellä on muutama vierailun arvoinen paikka. Itse kävin ainakin Altian tehtaan viinamuseossa sekä tykkitorninmäellä. Jos on museokortti, niin näihin museoihin pääsee ilman maksua (7€?), tai perjantaisin neljän jälkeen vierailu on myös maksuton. Rajamäeltä eteenpäin reitti seuraa ulkoilureittejä ja polkuja. Osin hiekkapohjaista nummea jota on mukava ajella. Itselleni sattui hellekelit (30´C varjossa!), joten Herustenjärven uimarannalla olisin pysähtynyt, mutta valitettavasti ajelin tuosta risteyksestä ajatuksissani ohitse. Järvi ei näy polulle, joten tuo pitää muistaa katsoa kartasta. Tämän ajo-osuuden loppuvaiheessa on myös Petkelsuo, joka on virkistää kuumalla säällä. Tuohon valitettavasti osuu myös hieman umpeen kasvavaa polun osuutta, mutta jos ahdistaa tai alla nopeampi gravalpyörä tms, niin taas pystyy kiertämään hiekkatietä pitkin ympäri. Mutta suo on toki hieno sen matkaa mitä polku menee siinä vierellä, osin pitkoksilla.
Tämän osuuden jälkeen siirrytään Kytäjä-Usmin ulkoilualueelle. Tähän mennessä omassa (kalibroimattomassa) mittarissa oli täynnä noin 80 km. Olen ajanut hki-Kytäjä välin kesäkuumalla kahdesti. Kannattaa huomata tuolta väliltä, että päiväaikaan vettä on saatavilla ruokapaikoista ja kahviloista, mutta jos liikkuu ns. virastoajan ulkopuolella aikaisin aamusta tai myöhään illalla, niin vettä on aika niukalti saatavilla. Itse pidin mukana vedenpuhdistinta, mutta mudanväriset vesilammikot eivät houkuta sen käyttöön. Toki reitti menee asutuksen lähistöllä, joten ainakin hätätilanteessa vettä olisi saatavilla.
Kytäjä-Usmi
Helteisellä säällä pysähdys Usminjärven uimarannalla teki hyvää. Kannattaa huomata, että täältä löytyisi myös vessat ja oletattavasti vesipiste rakennuksen sisältä. Valitettavasti tuo rakennus suljetaan kesälläkin jo seitsemältä, joten asia jäi selvittämättä. Kytäjä-Usmin ulkoilualueella löytyy hyvin monta mahdollisuutta yöpymiseen, ja itsekin vietin täällä ensimmäisen yön. Tällä alueella ja tästä eteenpäin reitille osuu paljon (puhtaampia) vesistöjä, joten yleensä vettä löytyy jos mukana on vedenpuhdistin. Aamulla polkaisin hiekkateitä pitkin Paalijärven uimarannalle, josta alkaa Ilvesreitti. Uimaranta on ihan kiva, puolikota (ei tulisijaa), vessat, lintutorni.
Hämeen Ilvesreitti (Riihimäki-Loppi)
Ilvesreitti on monihaarainen kokonaisuus, ja sen voisi aloittaa tai lopettaa myös Riihimäeltä. Itse aloitin reitin Paalijärven haarasta. Aivan uimarannan lähellä näin ensimmäisen Ilvesreitin opasteen, mutta muutamasta yrityksestä huolimatta en löytänyt polun alkua puskien keskeltä. Mutta kartasta katsoen polku käy lähellä tietä noin 200-300m lintutornilta luoteeseen, ja siitä pääsi polulle. Retken ensimmäiset noin 90 km olivat olleet enimmäkseen kuljettua polkua, jota on enimmäkseen helppoa seurailla. Mutta polun Paalijärven haara on selvästi vähemmän kuljettua, joten polkua sai hieman hakea. Ja tämä oli aikalailla maastopyöräilyä. Alkuosan 7-veljeksen reitti ja Kytäjä-Usmi ovat enimmäkseen gravel- tai XC maastoa (mielestäni), mutta tästä eteenpäin on paljon osuuksia jotka ovat ihan selkeästi maastoa. Kuitenkin, eihän tässä missään erämaassa olla, joten karttaa katsomallamaasto-osuudet ovat kierrettävissä helpompia reittijä pitkin (autotie, hiekkatie, metsäautotie). Joten sen puoleen reitti kokonaisuutena on muokattavissa halutun laiseksi. On kuitenkin huomattava, että hankalat tai jopa umpeen kasvaneet osuudet ovat yleensä aika lyhyitä, joten jos niistä vain jaksaa mennä läpi, niin usein hieno polku tai hauska metsäautotie odottaa palkkiona. Jos tätä reittiä kulkisi useampi, niin polku pysyisi paremmin auki ja helpommin ajettavassa ja seurattavassa kunnossa.
Lopelle saavuttuani poikkesin reitiltä kylälle syömään, kauppaan ja uimarannalle.
Loppi-Poronpolku-Räyskälä (Paaran patikka) ja vinkit metsänhoitoon
Uimisen jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa, mutta suoraan sanottuna, Lopelta poronpolulle johtava osuus Ilvesreitistä oli pienenlainen pettymys. Tälle osuudelle osuu useampi hakkuualue, jossa ei ole osattu säilyttää polun linjaa. Yleisesti koko Suomen metsänhoidosta toteaisin, että huonosti toteutettu hakkuu, maanmuokkaus ja istutus (retkeilyreitin polku-uralle) on hyvin haitallista poluille ja siten myös suomalaisten kulttuurille ja elintavoille. Täällä on pitkään osattu elää metsän ja luonnon ehdoin, eikä kaikkea metsää ole vielä
Olen myös kulkenut retkeilyreittejä, joissa polun linja on osattu säästää metsätöiltä. Tuo ei vaadi lopulta paljoakaan. Jo noin viiden tai kymmenen metrin levyinen linja voidaan usein säästää, eikä se aiheuta käytännössä kustannuksia metsänomistajalle. Lainataan tähän vaikka metsätalouden kehittämiskeskuksen Tapio julkaisua nimeltään Metsänhoidon suositukset (Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014. )
Ulkoilureitit, polut sekä retkeilyrakenteet, kuten opasteet ja taukopaikat, lisäävät metsän virkistysarvoja. Niistä tehdyt sopimukset on otettava huomioon uudistushakkuussa, maanmuokkauksessa tai muussa metsänkäsittelyssä. Muutoinkin on suositeltavaa, ettei polkuja vaurioiteta eikä heikennetä niiden kulku- kelpoisuutta. (s. 84 )
Ja se miten polku-urat voidaan säästää, mukailtuna kohtaa kulttuuriperintökohteista:
Suositeltavia menettelytapoja, kun työmaalla on pienialainen kulttuuriperintökohde
• varmistetaan, että kohde on maanomistajan ja muiden työmaalla työskentelevien tiedossa.
• kohteen ylitse ei ajeta koneilla eikä sen päälle kaadeta puita.
• hakkuutähteitä tai puutavaraa ei varastoida tai jätetä kohteen päälle.
• ympärille voidaan tehdä tekopökkelöitä, jotka toimivat kohteen rajauksen merkkeinä vuosikymmenten ajan sekä edistävät samalla monimuotoisuutta.
• pystypuita tai taimikkoa ei jätetä kohteen päälle.
• kohde rajataan mahdollisen suoja-alueen kanssa maanmuokkauksen ja metsänviljelyn ulkopuolelle. (s. 128)
Tähän listaan lisäisin vielä sen, että taimia ei istuteta keskelle polkua. Sitäkin on valitettavasti tapahtunut.
Pitkät metsäiset vaellusreitit ovat Suomalaista kulttuuriperintöä, ja aika harvinaisia myös maailmanlaajuisesti. Suomessakaan niiden arvoa ei ole oikein osattu ymmärtää vielä. Täällä reiteistä ei ole tehty tunnettuja, mutta ulkomailla on paikkoja, joissa poluille pitää varata vuorot jopa puoli vuotta etukäteen. Täällä on vaikea kuvitella vastaavaa tilannetta, mutta onhan sekin mahdollista. Voi tulla vielä päiviä, jolloin jo metsä itsessään on harvinaisuus. Pitää muistaa, että Australiassakin on paikkoja esimerkiksi eteläosassa, joissa oli ennen metsää. Kun se hakattiin, niin paikan ilmasto muuttui ja aavikoitui. Eli uutta metsää ei enää kasvanutkaan. Koneellinen tehometsätalous on Suomessakin kehittynyt käytännössä viimeisen alle sadan vuoden jakson aikana. Täällä on totuttu siihen, että metsä on toistaiseksi kasvanut takaisin. Mutta kun ilmasto lämpenee, niin täälläkin voidaan nähdä vielä tilanne jolloin pois hakattu metsä ei kasvakaan takaisin. Nyt on jo vuosi toisensa jälkeen rikottu lämpöennätyksiä. Retkeni aikaan oli lämpöä varjossa +30´C. Nuo hakkuuaukeat olivat kuin kuumia pätsejä ja rutikuivia. Siellä oli jo aavikon tunnelmaa, koska lammikoista ja mahdollisista puroista vesi on jo haihtunut pois. Retken aikana en voinut olla muistelematta kymmenisen vuotta sitten näkemiäni maisemia. Australialaisia kuoppia ja uomia joissa oli vielä jäljellä laiturit ja väylämerkit. Mutta veden sijasta noissa oli enää jäljellä kuivaa heinää. Tuolla muutoksen aiheuttamiseen riitti parinsadan vuoden ajanjakso, eli muutama ihmissukupolvi. Tämän retken aikana uutisissa keskusteltiin paljon Kanadan Brittiläisen Kolumbian helteistä, joissa lämpötila nousi lähelle viittäkymmentä astetta. Tuo alue sijaitsee suunnilleen samoilla leveysasteilla kuin Etelä-Suomi. Ainakin minä olen huolissani tästä kehityksestä. Noissa lämpötiloissa oli haasteensa retkeilijälle, ja myös metsän eläimet ja linnut olivat aika ihmeissään kuumuudessa ja kuivuudessa. Samaan aikaan Helsingin Sanomissa oli artikkeli aiheesta jossa ilmastotutkija ja maantieteilijä Tero Mustonen ilmaisi huolensa tilanteesta. Samaan aikaan Ilmatieteen laitos varoittaa että Suomeen on saapumassa uusi kuivuusaalto.
Joten jotta ei nyt unohdettaisi tämän kirjoituksen aihetta, niin todettakoon vielä että metsä on muutakin kuin hiilinielu. Se pystyy suojaamaan meitä myös paikallisilta ilmaston muutoksilta. Monikerroksinen metsän rakenne voi suojata meitä pidempään kuumuudelta ja kuivuudelta kuin kaadettu metsä, tai pelloiksi muutettu metsä tai rakennetut alueet. Metsiä tarvitaan, vanhoja ja monimuotoisia. Ei pelkkiä metsäpeltoja, joskin nekin ovat toki paljon parempia kuin ei metsää ollenkaan.
No niin, palataan siihen retkiaiheeseen! Eli vaikka Lopen jälkeen polulla oli haasteensa, niin on siellä hienojakin paikkoja. Muutama kommentti niihin liittyen: Joissain vanhemmissa kartoissa tämä osuus on Paaran Patikka –nimellä. Sillä hakemalla saattaa löytyä lisätietoa. Retkikartan reitissa on myös kaksi reittivaihtoehtoa suunnilleen Huhtariihen ja Vahteriston välisellä alueella. Sen pohjoisemman lenkin varrella on Huhtalan laavu, joka ei näy retkikartassa. Mutta näkyy ainakin Calazon kartassa. Eli hyvä muistaa jos sattuu vaikka huono ilma ja on tarvetta sateensuojalle. Ja sitten hieman ennen Poronpolulle saapumista on paikka jota ainakaan maastopyöräilijöiden ei kannata ohittaa. Metsäosuus ennen Väärän Vastamäen nummea ympäröivällä alueella on erittäin hauska! Sinne on muodostunut vauhdikkaita bermejä mäkineen joista jopa moni bikepark olisi kateellinen! Siellä on taidettu jossain vaiheessa ajaa mönkijällä tai crossipyörällä joka on tehnyt nämä hauskat polut. Muutama pieni puu toki oli kaatunut polun yli, joten ihan silmät kiinni ei kannata ajella. Ja hieman sahan tai kirveen käyttöä noiden kaatuneiden puiden osalta avaisi taas polut vauhdikkaaseen ajokuntoon. Sitten saavutaankin jo Poronpolun maastoihin. Tuo alue ei kaivanne lisää esittelyä, mutta sieltä voi valita halutun ajoreitin kohti räyskälää. Kannattaa kuitenkin huomioida, että yhdellä polun haaralla sijaitseva lossi kulkee vain tapahtumapäivinä. Pilkuttimella sijaitsee erinomainen ja kirkasvetinen uimapaikka, mutta laavu on valitettavasti palanut keväällä 2021. Huhut kertovat, että kunta toivottavasti rakentaa uuden samalle paikalle. Uinti tosiaan virkisti, mutta kovasta helteestä kertoo myös se, että tauolla ollessani rantaan ajoi kaksi maastopyöräilijää, joista toinen hyppäsi pois pyörän päältä ja käveli järveen ilman pienintäkään epäröintiä. Siis täysissä vaatteissa, mitään pois riisumatta. Ei sentään sukeltanut, kun päässä oli kypärä ja ajolasit. Yhtä nopeasti hän myös nousi ylös, hyppäsi pyörän päälle ja jatkoi matkaa. J Veden lämpötila oli edellisellä mittauskohdalla Lopella +26´C, eikä tämäkään ollut yhtään viileämpää. Uinnin jälkeen jatkoin matkaa muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Laakasalon Golfkentälle ja lomakylään/leirintäalueelle. Sieltä golfkentän kahvilasta saa ainakin makkaraperunat tai kanakorin ja muuta virvoiketta. Rannalla on myös mahdollisuus leiriytyä ja saunoa leirintäalueella. Uimarantakin näytti hyvältä. Kun jatkoin matkaa, niin aika pian vastaan tuli Pirunlinna, eli jättimäinen kivikasa. Ja tästä matka jatkuu kivoja hiekkapohjaisia polkuja kohti Räyskälän lentokenttää. Räyskälässä on pieni kesäkauppa muutama sata metriä reitiltä sivussa, mutta se oli jo mennyt kiinni ennen kuin sinne ehdin. Sen sijaan poikkesin lentokentän kahvilassa/ravintolassa, josta saa ainakin pitsaa. Huomio! Tässä kohtaa Ilvesreitti haarautuu. Eli pohjoiseen jatkamalla päätyy Hämeenlinnaan, joka olisi yksi aloitus- tai päätepiste. Hämeenlinnan jälkeen reitissä on katko ainakin Retkikartan sivulla, mutta Evon ulkoilualueen (tuleva kansallispuisto) jälkeen matkaa voisi taas jatkaa päivänteelle esimerkiksi Aurinko-Ilves –reittiä pitkin. Laittakaa toki minulle viestiä jos tiedätte hyvän linjan Hämeenlinna-Evo –välillä. Käyn sen varmaan myöhemmin ajamassa, mutta nyt jatkoin toista haaraa kohti länttä. Muutaman kilometrin päässä on esimerkiksi hyvin suositut Melkuttimen järvet. Autoja oli jo niin paljon parkkipaikalla, että jätin tällä kertaa festarit väliin ja jatkoin matkaa. Tuki halutessaan voisi kiertää Melkuttimen tai tehdä muita retkiä hienolla alueella. Jatkoin kuitenkin matkaa kohti Kivijärven laavua. Laavu on hienolla paikalla ja järvi nimensä mukainen. Jopa erämainen tunnelma verrattuna Melkuttimiin. Laavulla oli yksi toinen paikallinen retkeilijä, jolta sainkin hyviä vinkkejä loppumatkaa varten. Tässä kohtaa kilometrejä taisi olla koossa noin 160? Eli Kytäjä-Usmi –Kivijärvi -väli on noin 80 km reittivalinnoista riippuen.
Räyskälä-Liesjärvi
Eli tältä etapilta oli jo alkuosa ajettu. Aamulla jatkoin kivijärveltä kohti Liesjärven eteläosaa. Tämä osoittautui ihan hyväksi suunnitelmaksi, joka selvisi jälkeenpäin. Eli lähdin alkuu seuraamaan Ilvesreitin haaraa kohti Herttuanjärveä. Vaikka olin enimmäkseen seuraillut reittiä, niin täällä lipsahdin muutamissa paikoissa metsäteiden puolelle. Osin sen vuoksi, että reitti oli hyvin vähän kuljettua. Mutta, ainakin yhdellä jaksolla reitillä oli aivan uudet reittimerkit ja mönkijän jäljet. Joten arvelin, että olinkohan jopa ensimmäisiä kulkijoita uudelleen merkkaamisen jälkeen? Tai oliko joku käynyt tarkistamassa reittiä mönkijällä ajaen? Jokatapauksessa, merkit ovat aivan uusia ja taitavat olla jopa heijastavia. Elli wannabee yöretkeilijöille on tehty reitin seuraaminen helpoksi. Olen todennut ainakin Pirkan-uran maastossa syksyllä/talvella että nuo heijastavat merkit ovat kyllä hyviä. Reitti jatkuisi Karkkilan suuntaan, mutta Herttuanjärven ja ampumaradan kohdalla siirryin omalle reitille. Kartassa näkyy metsäautoteitä ja polkuja, joista sai aikaa hyvän etapin. Taipaleenlahden kohdalla on erinomainen uimaranta, ja lyhyt pakollinen mutta nopea pätkä maantien laitaa. Kartasta katsomalla tuota matkaa voi lyhentää metsäautotien kohdalta, kun avaa ja sulkee hirviaidan portin. Korteniemen perinnetilalla oli toimintaa, mutta ei juurikaan ihmisiä. Kannattaa käydä! Eläimiä poikasineen ja muuta toimintaa ja mukava tilan emäntä esittelemässä tiluksia. Koska ihmisiä ei juurikaan näkynyt kuin muutama perinnetilalla, jatkoin Ilvesreittiä kohti Kyynärharjua. Tuon osuuden kiertää Liesjärven karttaan merkitty (maasto)pyöräreitti, joka onkin suositeltava ainakin jos alla on esim gravelpyörä. Mutta, nyt ei ketään tullut vastaan niin Ilvesreittikin oli ok. Kyynärharjulla pidin ruokatauon, järveltä tuleva tuuli oli helteellä mukava.
Liesjärvi-Saaren kansanpuisto
Kyynärharjun jälkeen jatkoin kohti Hämeen luontokeskusta. Ja tässä vaiheessa totesin että oli hyvä että tein oman lenkin etelän kautta Liesjärvelle. Sillä tällä muutaman kilometrin välillä tulikin vastaan enemmän retkeilijöitä kuin muualla parin sadan kilometrin matkalla. Eli täällä olikin yllättäen kymmeniä retkeilijöitä, eli pienimuotoiset festarit siis. Suoraan sanottuna, tuollaisessa paikassahan saattaa jopa hieman hävetä jos on pyörällä matkassa kun muut kantavat rinkkoja. Mutta ajamalla ja taluttamalla pari kilometriä niin taas hiljeni. Ja palattiin siihen että suosituimpien pienien alueiden ulkopuolella näillä reiteillä on toistaiseksi hyvin hiljaista. Ja luontokeskusta kohti matka etenee nopeasti, kun polut muuttuvat sileiksi. Luontokeskus on tämän kesän remontissa, joten siellä en päässyt käymään. Mutta uimarantoja on taas tässä muutama hyvä. Ruostejärven itäreunalla on suositun näköinen laavupaikka ja ranta, jossa olisi hyvä tauko tai yöpaikka. Tämän jälkeen Eerikkilän Urheiluopisto yllätti samalla kun mittariin täyttyi 200 km ajoa. Tuolta saanee ruokaa ja vettä, jos tarpeen. Tästä kohtaa voisi jatkaa Torronsuolle, mutta minä jatkoin saamani vinkin mukaan kohti Saaren kansanpuistoa. Polku muuten katkeaa hieman hankalasti Urheiluopiston kohdalla, koska siinä on rakennettu paljon. Vinkiksi, että uudet opaskyltit polun alkujen löytämiseksi olisivat tarpeen. Tämän jälkeen polut taas vaihtelivat. Ja minulla painoin hieman kiire, joten hikoilin polkujen läpi ja kirosin taas yhtä hakkuuaukeaa. Laavupaikalla laitoin nimen vieraskirjaan ja jatkoin matkaa. Pian metsä jää taakse ja siirrytään kauniiseen maalaismaisemaan. Ja yhtä nopeasti ja yllättävästi reitti jatkuu Kaukolanharjulle jonka päällä sijaitsee hieno näkötorni (aukioloajat). Harjulta laskeudutaan alas kohti uimarantaa ja kahvilaa sekä Lounais-Hämeen pirttiä josta saa maittavaa ruokaa. Itse päätin reittini tähän, mutta matkaa olisi helppo jatkaa Tammelaan tai Forssaan, josta löytyy hyviä liikenneyhteyksiä
Yhteenveto
Erittäin vaihtelevassa maastossa kulkeva reitti, jota pystyy muokkaamaan mieleisekseen. Itse suosin maastopyörää, mutta jos polkujen sijaan seurailee läheisiä (metsä)teitä, niin olisi ajettavissa varmaan kevyemmälläkin pyörällä. Tai jalkaisin toki myös. Pituutta tälle versiolle tuli noin 214 km mittarini mukaan, mutta riippuu toki paljon vierailukohteista. Matkan varrelle osuu myös lukuisia museoita ja muuta kulttuuria. Reitistä yli 80% lienee merkattua(!) retkeilyreittiä, joten mikään huippusuunnistaja ei tarvitse olla. Karttaa pitää kuitenkin osata lukea, ja ajoa helpottamaan/nopeuttamaan itsella oli myös navigaattori mukana. Reitille pääseminen/poistuminen onnistuu hyvin julkisen liikenteen avulla, ja alku ja loppupisteinä voi toimia esimerkiksi Helsinki, Hyvinkää, Loppi, Hämeenlinna, Räyskälä, Liesjärvi, Torronsuo, Saaren Kansanpuisto, Forssa.. Joten variaatioita on lukuisia.
Ruokapaikkoja reitin varrella:
Aleksis Kiven synnyinkoti, kahvila.
Neste Nurmijärvi myllykukko (24/7)
Rajamäki, useampi ruokapaikka, Kebab, Hesburger yms.
Loppi, esimerkiksi Loppihovi
Laakasalo Golf, kahvila (Ja Laakasalo Camping)
(Hämeen luontokeskus? Retkeni aikaan remontissa)
Eerikkilän Urheiluopisto
Lounais-Hämeen Pirtti
Varustus:
Maastopyörä (Gravel tms pyörä varauksin)
Vesi: itsellä oli 1,5 L juomapulloissa ja 2 L vesipussi jota välillä täytin. Varmuuden vuoksi mukana oli vedenpuhdistin, koska helle ja juomaa meni paljon!
Navigointi, paperikartat ja Topo GPS appi
Karttoja:
Retkeily GT Etelä Suomi 1:250 000, liian iso mittakaava ja karttajako huono tälle retkelle, Karttakeskus, tehkää vaikka 1:150 000 kartta tuolta alueelta, kiitos. J
Liesjärvi Torronsuo Hämeen Ilvesreitti, Calazo, tämä on hyvä olla tuolla alueella.
Evo Päijänne Ilvesvaellus, ei tarpeen tällä reitillä, mutta oli mukana jos olisin tuonne lähtenyt
Muita joita voi vaikka tulostaa taskussa pidettäväksi:
Poronpolun retkikartta (Loppi)
Torronsuon kartta
Kytäjä-Usmin kartta